Tiesitkö että...

Yli miljoona suomalaista nukkuu huonosti. Yhä useampi kärsii päänsärystä, huimauksesta, tinnituksesta, unihäiriöistä, lihaskivuista ja muista oireista, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä.

Lue lisää


SOTERKO-projektin pitäisi löytää keinot ympäristöherkkyyksistä kärsivien potilaiden työkyvyn ja terveyden ylläpitämiseen. Sähköherkät ovat mukana hankkeessa kasvavana potilasryhmänä. Alla esitän joitakin tärkeimpiä näkökohtia sähköherkkyydestä, jotta potilaita voitaisiin auttaa oikein:

Itävallan Lääkäriliiton hoitosuositus

Itävallan Lääkäriliitto (Austrian Medical Association) julkaisi 3.3.2012 kannanoton sähköherkkien potilaiden kohtaamisesta terveydenhuollossa. Artikkeli sisältää tärkeitä ohjeita lääkäreille – muun muassa laajan joukon suositeltavia laboratoriokokeita. Lääkäriliiton mielestä myös potilaan aiempaan ja nykyiseen altistumiseen sähkömagneettisille kentille on syytä kiinnittää huomiota ja mitata sähkömagneettisen säteilyn tasoja sekä antaa suosituksia altistuksen vähentämiseksi. Onkohan näitä asioita riittävästi huomioitu Suomessa?

Itävallan Lääkäriliiton mukaan on huolestuttavaa, että sähköherkkiä potilaita tulee vastaanotolle jatkuvasti lisää. Sähköherkkyys pitäisi itävaltalaislääkäreiden mukaan kohdata tasavertaisena muiden ympäristöherkkyyksien, kuten monikemikaaliherkkyys tai krooninen väsymysoireyhtymä, kanssa. Viranomaisten tulisi Ruotsin mallin mukaan luokitella sähköherkkyys toimintarajoitteeksi. Tämä on myös Euroopan neuvoston ja Euroopan Ympäristöviraston (EEA) suositus.

Sähköherkkyyttä on eri asteista. Joillakin oireet pysyvät hallinnassa ja työkyky säilyy. Toisilla tilanne vaihtelee – altistuksen myötä herkkyys kasvaa, mutta tasaantuu, kun sähkömagneettisia kenttiä tuottavia lähteitä vältetään. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä jotkut herkistyvät pysyvämmin, syrjäytyvät ja menettävät työkykynsä.

Oireiden kirjo on laaja ja reaktiot ovat yksilöllisiä:

  • Ihon polttelua, pistelyä ja kuumotusta
  • Tinnitusta
  • Sydämen rytmihäiriöitä
  • Hengenahdistusta
  • Lihas- ja nivelkipuja
  • Neurologisia oireita kuten päänsärkyä, huimausta, koordinaatiovaikeuksia, unettomuutta, lähimuistin ja kognitiivisten toimintojen häiriöitä.

Sähköherkälle potilaalle haasteita asettavat erityisesti ympäristön yhä lisääntyvät langattomat tietoverkot. Monilla työpaikoilla ja kodeissa hylätään lankapuhelimet ja siirrytään matkapuhelimiin. Altistuminen sähkömagneettisille kentille kasvaa.

Matkapuhelinteknologian, kännykän ja tukiasemien lisäksi langaton kotipuhelin, monet kodin sähkölaitteet, TV, tietokone, loisteputket- ja energiansäästölamput, voimajohdot tai muuntamot laukaisevat oireet. Valaisimissa käytetyt himmentimet, muuttajat ja energiasäästölamput tuottavat sähköverkkoon häiriöpiikkejä eli transientteja, jotka sähköherkät kokevat erityisen ongelmallisiksi.

Elinympäristössämme on lisäksi kemikaaleja, raskasmetalleja ja "sairaita taloja" kosteusvaurioineen , jotka horjuttavat herkän kehon tasapainoa. Kyselytutkimusten mukaan monen sähköherkän taustalta löytyy homeelle, kemikaaleille ja raskasmetalleille altistumista. Kaikkia yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu. Ruotsalaisprofessori Lennart Hardell on tosin pilottitutkimuksessaan löytänyt sähköherkkien verestä enemmän haitallisia ympäristökemikaaleja kuin terveiksi itsensä kokevilta.

Kanadassa toimii ympäristöherkkyyksien hoitoklinikka

Kanadalainen geriatrian erikoislääkäri, professori Roy Fox, on tunnettu ympäristöherkkyyksien asiantuntija. Hän on johtanut vuodesta 1994 lähtien Halifaksissa sijaitsevaa klinikkaa nimeltä Capital Health Integrative Chronic Care Service. Klinikka on Nova Scotian julkishallinnon rahoittama laitos, ja siellä hoidetaan monikemikaaliherkkiä ja sähköherkkiä potilaita, fibromyalgiaa sekä kroonista väsymysoireyhtymää. Tunnusomaista Foxin potilaille on se, että heidän tilansa on kroonistunut.

Roy Foxilla on ympäristöherkkyydestä myös omakohtaista kokemusta, sillä hän sairastui monikemikaaliherkkyyteen vuosina 1990-91, kun sairaalan sisäilmaan joutui vahingossa haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC). Fox sekä yli sata muuta sairaalan kuudestasadasta työntekijästä sairastuivat monikemikaaliherkkyyteen. Huomattavalla osalla työntekijöistä kehittyi myös sähköherkkyys. Fox katsoo, että useiden lääkäreiden herkistyminen auttoi muuttamaan asenteita ympäristöherkkyyksiä kohtaan koko Nova Scotian provinssissa.

Potilaita Foxin klinikalla on kerrallaan noin 600-700. Sairaalan hoitotiloihin on valittu luonnonmukaisia rakennusmateriaaleja, jotka
sopivat ympäristöherkille potilaille. Klinikalla hoidetaan ympäristöherkkyyksiä kokonaisvaltaisesti. Hoitoon kuuluu potilaan
ruokavalion tarkistaminen ja kaikkien herkistymistä aiheuttavien yhdisteiden ja materiaalien välttäminen.

Foxin klinikalla käytetään myös sauunaa yhtenä kehoa puhdistavana hoitona. Lisäravinteita Fox käyttää säästeliäästi, koska Foxin mukaan niiden tehosta ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä. Kollegan, William Rean, klinikalla Dallasissa puolestaan hoidetaan ympäristöyliherkkiä lisäravinteilla ja kehoa puhdistavilla yhdisteillä. (Ruotsissa ja Suomessa potilasyhdistysten jäsenten keskuudessa tehdyissä kyselytutkimuksissa lisäravinteista on nähty apua terveydentilan kohenemisessa.)

Fox näkee sähköherkkyyden ja kemialliset ympäristöherkkyydet viisaasti samana, keskushermostoon vaikuttavana sairauden kahtena eri ilmenemismuotona. "Keskeisherkistymissyndrooman", josta on kirjoittanut reumatologi Muhammed B. Yunus, muita ilmenemismuotoja ovat monikemikaaliherkkyys, migreenit, suolen ja virtsarakon oireet, fibromyalgia ja krooninen väsymysoireyhtymä.

Tohtori Fox ei missään nimessä käyttäisi hoidoissa psyykenlääkkeitä, paitsi jos potilaalla selvästi on ahdistusta tai masennusta, eikä muu hoito tuota siihen tuloksia. Sähköherkkyys "ei ole fobia", hän sanoo painokkaasti, eivätkä sähköherkät hänen kokemuksensa mukaan kärsi sen useammin mielen sairauksista kuin muutkaan. Ruotsalainen Bengt Arnetz on päätynyt tutkimuksessaan samaan johtopäätökseen: sähköherkillä on samassa suhteessa mielenterveyden ongelmia kuin muulla väestöllä. Millä perusteella psykoterapiaa käytetään Suomessa hoitomuotona?

Tohtori Fox katsoo, että kaikki ihmiset ja eläimet kykenevät periaatteessa aistimaan sähkökenttiä, mutta useimmissa ihmisissä tämä kyky ei ole kehittynyt, koska heillä ei ole ollut sen käyttämiseen tarvetta. Mutta tietyissä oloissa tämä kyky aktivoituu, ja silloin seuraa taistele tai pakene -reaktio, jonka tyynnyttäminen on vaikeaa. Kun tämä tila jatkuu, keskushermosto joutuu kaoottiseen tilaan. Fox katsoo, että 1-5 prosenttia väestöstä kärsii voimakkaista ympäristöherkkyyksistä.

Magda Havas teki itselleen altistuskokeen

Kanadalainen Trentin yliopiston professori Magda Havas, joka luennoi aiheesta Foxin kanssa uskoo, että jopa 30-35 prosenttia väestöstä kärsii lievistä, tai kohtalaisen voimakkaista ympäristöherkkyyksistä.

Havas päätti tehdä analyysin sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta verisoluihin. Hän otti omasta sormenpäästään näytteen ja tarkasteli sitä mikroskoopilla aluksi puhtaassa sähköympäristössä. Solut liikkuivat vapaasti ja näyttivät terveiltä ja hyvinvoivilta. Altistettuaan kehoaan tietokoneen sähkömagneettisille kentille 70 minuutin ajan, hän otti uuden näytteen sormenpäästään. Verisolut olivat tällä kertaa paakkuuntuneet "raharullanomaisesti" ja menettäneet osittain tai kokonaan liikkuvuuttaan.

Magda Havas kokeili lisäksi mikroaalloilla toimivaa langatonta DECT-puhelinta kymmenen minuutin ajan. Tällä kertaa verisolut paakkuuntuivat tiiviiksi muodostelmaksi ja menettivät lähes kaiken liikkuvuutensa. Havaksen mukaan altistuksen jälkeinen tila viittaa heikentyneeseen verenkiertoon ja hapenkuljetukseen sekä solujen alentuneeseen kykyyn kuljettaa pois haitallisia yhdisteitä verestä.

Havas kertoo, että vastaavaa verisolujen paakkuuntumista on nähty syöpäpotilaiden verinäytteitä tarkasteltaessa. Magda Havaksen mukaan vastaava yksinkertainen testi sopisi hyvin sähköherkillä henkilöillä sähkömagneettisten kenttien vaikutusten selvittämiseksi.

Andrew Marinon tutkimukset

Amerikkalainen Andrew A. Marino on Magda Havaksen tapaan osoittanut, että koehenkilön keho reagoi sähkömagneettisille kentille. Professori Marino on kehittänyt ärsyke-vaste-testin, jossa tuloksia analysoidaan epälineaarisin menetelmin. Reaktiot näkyivät altistettaessa koehenkilöitä sekä matalataajuisille kentille että radiotaajuuksille. Andrew Marino altisti sähköherkkää naislääkäriä 60 Hz:n sähkökentälle (300 V/m). Kaksoissokkoutetussa kokeessa ilmeni lihasnykimistä, päänsärkyä ja väliinjääneitä sydämenlyöntejä 100 sekunnin sisällä kentän kytkeytymisestä päälle (p <.05). Kun verrattiin vaikutusten lukumäärää ja astetta pulssimoduloidulla ja jatkuvalla säteilyllä lumeärsykkeeseen, havaittiin, että oireita aiheutti ensisijaisesti kenttätyypin muutos.

Professori James Rubinin, Iso-Britannia, provokaatiotesteihin viitataan usein arvioitaessa sähköherkkyyden olemassaoloa. Rubinin kokeissa sähköherkät eivät ole onnistuneet tunnistamaan, onko altistava laite päällä vai pois kytketty. Rubinin tutkimuksissa onkin esiintynyt metodologisia puutteita: Koetilassa on ollut taustasäteilyä, koehenkilöitä altistettiin liian tiheään toistuville sähkömagneettisille signaaleille, joista usein puuttuvat biologisesti vaikuttavat purskeet (1-100 Hz). Solututkimuksissa näillä taajuuksilla on nähty vaikutuksia.

Australialaistutkijat: Herkempi alaryhmä väestötasolla?

Australialaistutkija Rodney Croft Wollongongin yliopistosta osoitti, että matkapuhelinsäteily voi joillakin yksilöillä vaikuttaa aivoaaltoihin enemmän kuin toisilla. Altistuksen jälkeiset EEG-vaikutukset vaihtelivat voimakkuudeltaan yksilöllisesti, ja toistetuissa altistuskokeissa muutokset ilmenivät samoilla koehenkilöillä kuin aiemmassakin kokeessa, mikä Croftin mukaan tukee käsitystä, että keskuudessamme saattaa olla herkemmin sähkömagneettisille kentille reagoiva alaryhmä.

Kännykkäsäteily aiheutti solumuutoksia

Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski on kommentoinut, että sähköherkkyyttä ei ole osattu vielä tutkia oikein. BMC-Genomics verkkolehdessä 2008 julkaistussa tutkimuksessa Leszczynski altisti kymmenen koehenkilön käsivarren ihoa matkapuhelinsäteilylle (SAR 1.3 W/kg). Altistetulta ja altistamattomalta ihoalueelta otettiin biopsiat, jotka tutkittiin. Tulosten kannalta mielenkiintoista oli se, että samat kahdeksan proteiinia, jotka reagoivat myös aiemmissa solututkimuksissa, osoittivat tilastollisesti merkitseviä muutoksia koehenkilöiden altistetulla iholla. Leszczynskin mielestä sähköherkkiä pitäisi tutkia samaan tapaan ottamalla veri- ja virtsanäytteitä sekä sylkinäytteitä ennen ja jälkeen altistuksen.

Sähkömagneettisten kenttien vaikutusmekanismeista tunnustetaan tällä hetkellä vain niin sanottu lämpövaikutus. On kuitenkin olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että sähkömagneettiset kentät saavat aikaan myös biologisia vaikutuksia.

Sähkömagneettisilla kentillä terapeuttisia ja "patofysiologisia" vaikutuksia

Emeritusprofessori Martin L. Pall (Washington State University) perustelee tuoreessa julkaisussa heikkojen sähkömagneettisten kenttien vaikutusmekanismeja ihmisen kehoon. Jänniteherkkien kalsiumkanavien stimuloiminen tuottaa ei-termisiä eli biologisia vasteita sekä ihmisissä että kehittyneissä eläimissä erilaisten tapahtumaketjujen kautta. Tämä voi selittää sekä säteilyn terapeuttisia että "patofysiologisia" vaikutuksia.

Pallin artikkelissa viitataan 23 aikaisempaan tutkimukseen, joissa on todettu jänniteherkkien kalsium-kanavien aikaansaavan sähkömagneettisia vaikutuksia.

"Mahdollisesti terapeuttinen vaste voisi olla suurelta osin typpioksidi-cGMP-proteiinikinaasi G –reitin stimulaatiota. Luun kasvun
stimulointi, joka näyttää vaikuttavan kyseisen reitin kautta, on hyvin tutkittu esimerkki terapeuttisesta vasteesta. Kuitenkin sähkömagneettisen kentän patofysiologinen vaste saattaa olla seurausta typpioksidi-peroksinitriitti vapaaradikaalistressi –reitin toiminnasta. Yksi tällainen hyvin dokumentoitu esimerkki on yksittäisen DNA-säikeen katkeaminen sähkömagneettisen kentän vaikutuksesta", perustelee Pall.

Terapeuttisista vaikutuksista: Sähkömagneettisilla kentillä hoidetaan myös masennusta, parannetaan aivokasvaimia, lievitetään kipua ja viedään lääkeaineita veriaivoesteen läpi.

On mielenkiintoista, että meillä on olemassa tieteellisiä todisteita siitäkin, että sähkömagneettiset kentät herättävät vasteita myös terveillä, ei-sähköherkiksi itsensä kokevilla. Näyttöä on vaikutuksista aivojen verenkiertoon ja glukoosiaineenvaihduntaan, ihon stressiproteiinireaktioita, unihäiriöitä, EEG-muutoksia, tinnitusta, matkapuhelinsäteilyn aiheuttamia allergisia reaktioita, hyperaktiivisuutta sekä kännykän pitkäaikaiskäytöstä mahdollisesti aiheutuva aivokasvainriski.

Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC (International Agency for Research on Cancer) luokitteli keväällä 2011 radiotaajuiset verkot taajuudella 30 kHz-300 Ghz "mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle", samaan luokkaan (2B) kuten monet ympäristömyrkyt - esimerkkeinä DDT ja pakokaasut. Mikäli radiotaajuiset verkot voivat olla mahdollisesti syöpävaarallisia, eivätkö monet muutkin niiden aiheuttamat sairaudet ole mahdollisia, kuten sähköherkkyys?

Erja Tamminen
Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen

http://monographs.iarc.fr/ENG/Monographs/vol102/index.php
http://www.andrewamarino.com/PDFs/165-IntJNeurosci2011.pdf
http://www.radiationresearch.org/pdfs/20100111_grigoriev_presentation.pdf
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jcmm.12088/pdf
http://maisonsaine.ca/ehs-royfo/
http://www.biomedcentral.com/1471-2164/9/77