Julkaistu

Tutkijat peittelivät matkapuhelimen syöpäriskiä kartoittaneessa tutkimuksessa koottuja tietoja


Tutkijat peittelivät matkapuhelimen syöpäriskiä kartoittaneessa tutkimuksessa koottuja tietoja

Interphone alkoi vuonna 2000 ja tietojen keruu päättyi 2004. Tutkimusta rahoittivat suurin piirtein puoliksi matkapuhelinteollisuuden kattojärjestöt (GSM Association, Mobile Manufacturers Forum) ja EU.


Pohjoismaiseen hankkeeseen osallistuneen ryhmän muodostivat Ruotsi, Suomi, Norja,Tanska sekä Iso-Britannia. Edellä luetelluista maista kootut tiedot yhdistettiin ja julkaistiin vuonna 2007. Tulokset kaikkien hankkeeseen osallistuneiden maiden osalta julkaistiin vuonna 2010. Interphone-tutkimus osoitti muun muassa suurkuluttajilla, eli 30 minuuttia päivässä kymmenen vuoden ajan tai tunnin päivässä neljän vuoden ajan kännykkää käyttäneillä pahanlaatuisen aivokasvainriskin kasvua. Tutkimustulosten valossa nykypäivän kännykänkäyttäjä kuuluu siis riskiryhmään. Vuonna 2011 julkaistiin lisäksi kohonnutta kuulohermokasvainriskiä ilmentävät tulokset.

Interphone-tutkimustulokset aivokasvainriskistä myötävaikuttivat yhdessä ruotsalaisen Örebron sairaalan Professori Lennart Hardellin vastaavien tutkimustulosten kanssa pitkälti Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitoksen (IARC) päätökseen toukokuussa 2011 luokitella matkapuhelinsäteily ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle” luokkaan 2B.

Langattomia puhelimia koskeva materiaali raportoimatta

Lukuisat tutkijat ja monet kriittisesti aihepiiriä seuraavat tahot ovat jo vuosia tuoneet esille Interphone-tutkimuksen riskiä aliarvioivia osatekijöitä. Muun muassa langattomien puhelimien (kutsutaan myös DECT-puhelin) käyttäjiä on tutkimuksessa luokiteltu altistumattomaan ryhmään siitäkin huolimatta, että kyseiset henkilöt altistuvat matkapuhelimen kaltaiselle säteilylle. Joissakin maissa tutkimusajankohtana (etupäässä 90-luvulla) käytettiin langattomia puhelimia kustannusssyistä pitkiäkin aikoja. Ne olivat hinnoiteltuja kuten lankapuhelimet joiden käyttö tuohon aikaan oli matkapuhelimen käyttöä edullisempaa.

WHO:n syöväntutkimuslaitoksen (IARC) 2000-luvulla määrittämän tutkimusprotokollan mukaan oli määrä selvittää myös ”muita viestintävälineitä”, jotka hyödyntävät radiotaajuista säteilyä kuten langattomat puhelimet, satelliittipuhelimet ja niin sanotut walkie-talkie-puhelimet. Myös työperäistä altistusta radiotaajuuksilla toimiville puhelintyypeille piti selvittää.

Pohjoismainen ryhmä kysyikin lomakkeessaan altistusta näille eri puhelintyypeille. Ongelma on, että tutkijat kieltävät asian julkaisussaan vuonna 2007. Tutkijat toisin sanoen pimittivät tärkeän tiedon langattoman puhelimen mahdollisesti aivokasvainriskiä lisäävästä vaikutuksesta.

Vuonna 2007 pohjoismaiset tutkijat (Lahkola & al. 2007) kirjoittivat International Journal of Cancer -tiedelehdessä:

DECT-puhelimien, tai muiden langattomien puhelimien käyttöä ei tiedusteltu, koska niiden ei odotettu olevan potentiaalinen altistuslähde”.

(”The DECT-phones or other cordless phones were not enquired about because they were not regarded as potential material exposure sources.”)

Dect-puhelimista ei kysytty”

Vuonna 2010 Anna Lahkolalta tiedusteltiin asiasta. Lahkola vastasi:

”Haastateltavilta ei kysytty DECT-puhelimista, koska niiden ei arveltu olevan potentiaalinen altistuslähde.”

MN: ”Mistä päättelitte, että DECT ei olisi mahdollinen altistuslähde?”

Lahkola: ”En tiedä asiasta sen enempää, mutta tutkimuksen käynnistyessä meillä ei ollut tietoa vaikutuksista niin alhaisilla altistustasoilla.”

Lisäksi Lahkola vahvisti: ”Kaikki tutkimusryhmät noudattivat samaa tutkimusprotokollaa.”

Kysymyslomake

Se mitä Lahkola kirjoitti vuonna 2010 ja julkaisussa 2007 eivät pitäneeet paikkaansa.

Suomalaisryhmä oli kuitenkin kysynyt langattoman puhelimen käytöstä lomakkeella, jonka malli oli toimitettu kaikille tutkimusryhmille hanketta koordinoivasta IARC:sta. DECT-puhelimen ja muiden langattomien puhelimien osalta oli siis kysytty kuinka monta minuuttia päivittäin, kuukausittain, viikottain tai tutkimusperodin aikana sitä oli käytetty. Myös Anna Lahkola kollegoineen esitti nämä kysymykset kaikille tutkimukseen osallistuneille. Suomessa käytetty kyselylomake, josta sain kopion syksyllä 2011 vahvistaa asian.

Kun tapasin päävastuussa Suomen tutkimuksesta olevan professori Anssi Auvisen marraskuussa Brysselissä pidetyssä sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksia selvittelevässä konferenssissa, tiedustelin vielä häneltäkin asiaa: ”Kysyittekö langattomista puhelimista tutkimuksessanne?” Tällä kertaa vastaus oli myöntävä.

”Kyllä, kysyimme langattomien puhelimien käytöstä.”

Kun kysyin, miksi tutkimustuloksia niiden osalta ei ole julkaistu, Auvinen vastasi, ettei heillä ole ollut aikaa.

Auvinen oli toinen International Journal of Cancer -lehden artikkelin kirjoittajista. Hän kirjoitti tiedelehdessä, että langattomien puhelimien käyttöä ei oltu kysytty. Auvinen on siirtynyt nyt työskentelemään IARC:en, jossa hänen eräänä tehtävänään on käsitellä Interphone-tutkimukseen liittyvää vielä julkaisematonta materiaalia.

Soittokierros talvella 2012 osoitti, että muissakin pohjoismaisissa tutkimusyksiköissä oli kysytty DECT-puhelimen käytöstä. Sen sijaan Norjan ja Tanskan ryhmät eivät lähettäneet kopioita kyselylomakkeestaan. Norjalaiset selittivät, etteivät saa ulos lomaketta tietokoneeltaan ja Tanskassa kesän 2011 tulvat olivat Professori Christer Johansenin mukaan tuhonneet lomakkeet ja muunkin materiaalin mennessään. Johansen oli päävastuussa Tanskan osalta hankkeesta.

Ruotsin tutkimustulokset salaisia

Syksyllä 2011 sain Ruotsin kyselylomakkeen nähtäväksi, mutta toimepide ei tapahtunut ilman vastustusta. Tutkimuksesta vastaavan Maria Feychtingin mukaan materiaalia ei voitu luovuttaa, koska ”tutkimus oli kesken”.Vasta valitus tuomioistuimeen sillä perusteella, että Ruotsin tutkimustulokset oli julkaistu jo vuonna 2005 tuotti toivotun tuloksen. ”..tutkimus julkaistu ja asiakirjat voidaan luovuttaa.” 1

Ruotsalaistutkijat ovat ainoa ryhmä, joka on julkaissut langattomien puhelimien riskejä koskevat tulokset: Maria Feychting:

In addition to our analysis of mobile phones, we analyzed if the use of European digital enhanced cordless telecommunications (DECT) phones increases the risk of glioma or meningioma.”

Matkapuhelinsäteilyn lisäksi analysoimme, lisääkö langattoman puhelimen käyttö gliooman tai meningeoman riskiä.”

Ruotsalaisten väittämä langattomien puhelimien säteilylle altistumisen selvittämisestä ei pidä täysin paikkaansa, sillä mielestäni riskiä ei kartoitettu kunnolla. Lomakkeessa tiedusteltiin vain ”vähintään kerran viikossa vähintään 6 kuukauden ajan” tapahtuvaa käyttöä. Toisin sanoen niin vähäistä, ettei näin alhainen altistus todennäköisesti lisäisi syöpäriskiä. Sen sijaan enemmän kuin kuuden vuoden ajan altistuneiden kohdalla, joilla riski on saattanut kasvaa, tutkimustulokset ovatkin luokiteltu salaisiksi.

Vertailun vuoksi aniharva tutkija löytäisi esimerkiksi keuhkosyöpäriskin kuuden vuoden latenssiajalla henkilöillä, jotka polttavat vain kerran viikossa yhden tupakan vähintään kuuden kuukauden ajan. Runsaasti tupakoivien kohdallahan riskit ensin havaittiin epidemiologisissa tutkimuksissakin.

Interphonen ulkopuolisista tutkimusryhmistä syöpälääkäri Lennart Hardell Örebrosta havaitsi vastaavassa matkapuhelimen syöpäriskiä kartoittavassa tutkimushankkeessaan, että riski saada aivokasvain langattoman puhelimen käyttäjillä kasvoi ensin siinä ryhmässä, joka oli käyttänyt puhelinta vähintään 1000 tuntia. 2

Maria Feychting selittää langattomien kotipuhelimien tutkimustulosten salassapidon eniten altistuneella ryhmällä sillä, että ”tutkimus on vielä meneillään.” Karoliinisen sairaalan yliopiston rehtori Bengt Norrving kommentoi tuomioistuimelle: ”Ei ole olemassa mitään erityistä sopimusta tai sitoumusta, että kaikki materiaali pitäisi julkaista ennen tiettyä päivämäärää. Se, että tulokset julkaistaan tiedelehdessä ei merkitse, että tutkimusprojekti olisi päättynyt.”

Mutta WHO:n ja EU:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan niin kansallisten raportien kuin kaiken muunkin materiaalin piti olla raportoitu jo vuonna 2005.

”Upon completion of the national component of the Interphone study, its findings shall be issued for publication by the national study group members.” 3

Kansallisia osaraportteja ei ole julkaistu, Suomenkaan osalta.

Muitakin radiotaajuisen säteilyn lähteitä oli selvitetty (CB-radio, satelliittipuhelin, walkie-talkie, työperäinen altistus), mutta tietoja ei ole raportoitu vaikka sopimus edellyttäisi. Sen sijaan tiedot on luokiteltu salaisiksi kuudeksi vuodeksi eteenpäin. Tutkimustuloksilla olisi kuitenkin suuri merkitys niille, jotka käyttävät matkapuhelimen lisäksi muitakin radiotaajuuksilla toimivia laitteita. Ruotsalaisryhmällä on siis ollut tiedot käytettävissään vuodesta 2005 ja pohjoismaisella ryhmällä vuodesta 2007.

Kohonnut riski pyritään kumoamaan

Tutkimusaineisto kaikkien kolmentoista maan osalta koskien pahalaatuista aivokasvainriskiä julkaistiin neljä vuotta myöhässä vuonna 2010, koska tutkijat eivät olleet yksimielisiä aivokasvainriskiä koskevista tuloksista. Matkapuhelinteollisuuden näkökulmasta aivokasvainriskin tunnustamista voisi rinnastaa tikittävään aikapommiin.

Maria Feychting esitteli Ruotsin Interphone-tutkimuksen osaraportin. Toisin kuin IARC:n projektijohtaja Elisabeth Cardis, hän kielsi Interphone-tutkimuksen osoittavan kohonnutta aivokasvainriskiä. Feychting käytti lehdistötilaisuudessa suuren osan ajasta tutkimuksessa ilmenevien riskien vähättelyyn, vaikka tosiasiassa riski on olemassa ajatellen erityisesti nykypäivän matkapuhelinkäyttäjiä.

Feychtingin tulkinta johti Dagens Nyheterin näyttävään etusivun uutisointiin jossa todettiin, että myytti matkapuhelimen ja aivokasvainriskin välisestä yhteydestä voidaan haudata. Samanaikaisesti tahollaan IARC:n projektijohtaja Elisabeth Cardis kommentoi kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa, että tulokset ovat huolestuttavia syöpäriskin osalta erityisesti nykypäivän kännykänkäyttäjiä ajatellen. Feychtingin tulkinnasta riippumatta ja samojen tutkimustulosten pohjalta WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC teki täysin päinvastaisen tulkinnan vuotta myöhemmin. IARC luokitteli matkapuhelinsäteilyn luokkaan 2B (mahdollisesti karsinogeeninen ihmiselle), eli samaan luokkaan kuin lyijyn ja pakokaasut.

Kysymys samankaltaisesta säteilystä

Missä mahtaa olla looginen selitys sille, että langattomien kotipuhelinten käyttöä ei ole raportoitu kuten alkuperäinen Interphone-tutkimuksen protokolla edellyttäisi? Sellaista argumenttia on esitetty, että langaton kotipuhelin lähettää ”vain” 10 mW, joka on niin alhainen taso, ettei sillä olisi merkitystä terveydelle. Hyvässä kentässä toimivan GSM-puhelimen säteily on kuitenkin samaa luokkaa. Sitä paitsi langattomia kotipuhelimia käytettiin tutkimusperiodin aikana (1990-luvulta 2000-luvun alkuun) keskimäärin pidempiä ajanjaksoja. Langattomille kotipuhelimille on siis jopa monissa tapauksissa altistuttu enemmän kuin matkapuhelimille. Esimerkiksi Hardell on havainnut aivokasvainriskiä kartoittavissa tutkimuksissaan, että langatonta kotipuhelinta on käytetty kolme kertaa enemmän kuin matkapuhelinta.

The GSM phones have a median power of 10-20 m/W, i.e. the same order of magnitude as the cordless phones. With the longer calling time with cordless phones the ”dose” for cordless users is then even higher than for that of the GSM users.” 4

”GSM-puhelinten keskimääräinen teho on 10-20 m/W, joka vastaa langattomien kotipuhelinten tasoa. Ottaen huomioon kotipuhelinkäyttäjien puhelujen pidemmät kestot, ”säteilyannos” langattomien kotipuhelinten käyttäjille on jopa suurempi kuin matkapuhelinten käyttäjillä.”

Se, että matkapuhelintutkimuksessa luokitellaan suuri joukko matkapuhelinsäteilyn kaltaiselle säteilylle altistuneita altistumattomien joukkoon, johtaa riskin aliarviointiin. Tämän on todennut muun muassa ryhmä italialaisia asiantuntijoita raportissaan, jossa on selvitetty aivokasvainten ja matkapuhelinsäteilyn välistä yhteyttä.

The negative results produced by studies funded by the cell-phone companies are affected by many biases and flaws, giving rise to a systematic underestimate of the risk.” 5

Matkapuhelinteollisuuden rahoittamien tutkimusten negatiivisiin tutkimustuloksiin vaikuttavat monet vääristelyt ja virheet, jotka johtavat riskien systemaattiseen aliarviointiin.”

Matkapuhelinteollisuus rahoitti Interphone-tutkimusta ja monet teollisuuden luottotutkijat osallistuivat siihen. Yksi heistä oli Joe Wiart, joka oli mukana tutkimuksen suunnittelusta vastaavassa työryhmässä. Hän on ranskalaisen matkapuhelinoperaattori France Telecomin palveluksessa.

Ei ole epäilystäkään laitevalmistajien vahvoista intresseistä vaimentaa matkapuhelimen käyttöön liittyvien riskien esille tuomista. Todistettu aivokasvainriski olisi katastrofi tälle valtavalle ja rahakkaalle teollisuudelle, jossa on mukana maailman suurimpia yhtiöitä, joiden taloustilanne voisi heikentää koko maailmantaloutta. Yhteys tämän teknologian ja syövän välillä osoittautuisi sekä taloudelliseksi että lääketieteelliseksi katastrofiksi.

Mona Nilsson (käännös ruotsista suomeksi: Erja Tamminen)

1 Karolinska Institutet yttrande dnr 5594/11-019

2 Hardell et al.: Pooled analysis of two case-control studies…; Int. Arch. Occup. Environ Health, 2006

3 Collaborative research agreement between Karolinska Institute and IARC, KI dnr 2714/07-1

4 Hardell et al.: Pooled analysis of two case-control studies…; Int. Arch. Occup. Environ Health, 2006

5 Levis et al. Environmental Health 2011, 10:59 http://www.ehjournal.net/content/10/1/59


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
“Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.