Julkaistu

DIGIVALISTUS UUDEKSI OPPIAINEEKSI KOULUIHIN

Lasten ja nuorten älylaitteiden käytön ongelmat ovat nousseet
otsikoihin. Suomessa käytetäänkin digilaitteita eniten maailmassa,
mikä on mielestäni varovaisuusperiaatteen laiminlyöntiä. Lasten ja
nuorten älylaitteiden käyttö on ollut lähes rajatonta, mutta ei suinkaan
riskitöntä. Mielenterveysongelmat ja tarkkaavaisuushäiriö (ADHD) ovat
nyt huimassa kasvussa. Unen laatu ja keskittymiskyky heikkenevät
teineillä, mikä vaikuttaa myös oppimiseen. Luovutimmeko lasten ja
nuorten ajankäytön hallinnan liiankin helposti yksin digifirmoille?

Digivalistusta ytimekkäästi

Ehdotan digivalistusta koulujen uudeksi oppiaineeksi. Nuoria
neuvottaisiin laitteiden turvallisempaan käyttöön, keskiössä kiinteä
kaapeliteknologia. Sen kautta saisi internetyhteyden lisäksi myös
lankapuhelinta vastaavan VoiP-puhelimen, jolla voisi soittaa kavereille
silloin, kun juttua on vähän enemmän.

Monia älylaitteitakin voi käyttää ethernet-kaapelilla kytkettynä
kiinteässä verkossa. Kun laite on lentotilassa, se säteilee
merkittävästi vähemmän kuin mobiilidatan ollessa päällä. Lentotilassa
olevalla älypuhelimella voi myös kuunnella musiikkia, se toimii
herätyskellona ja kamerana sekä sillä voi pelata joitakin pelejä.
Älylaitteita tulisi käyttää langattomasti vain satunnaisessa
viestinnässä. Nehän tarkoitettiin alkujaan hätäpuhelimeksi.
Mobiililaitteita ei pitäisi säilyttää kehon lähellä taskussa tai
rintaliiveissä, kuten monella on tapana. Kännykkäpuhelut pitäisi
soittaa vain hyvällä kuuluvuusalueella kuulokkeita käyttäen.
Kännykkäparkit, pienet puhelimien säilytykseen tarkoitetut lokerikot,
pitäisi ottaa käyttöön kodeissa ja kouluissa. Näin etäisyys laitteisiin
alkaisi kasvaa, syntyisi taas tilaa myös kohtaamisille, kirjoille,
käsitöille ja kuntosaleille.

Lapset ovat aikuisia herkempiä

Lasten erityinen herkkyys on painava argumentti. Riippuvuus laitteista
on vain osa kuvaa. On tunnettua, että lapset ovat aikuisia
haavoittuvampia monille ympäristöfaktoreille kuten kemikaaleille,
raskasmetalleille, UV-säteilylle ja lääkeaineille. Miksi eivät myös
mobiilisäteilylle? Tiedetään, että jo sikiöaikainen altistuminen lisää
tarkkaavaisuushäiriön (ADHD) riskiä sekä heikentää motorisia taitoja.
Raskaana olevien naisten ei pitäisikään säilyttää älylaitteita kehoaan
vasten. Myös tulevia äitejä olisi hyvä valistaa asioista jo
neuvoloissa.

Kännykkävapaa koulu?

Näiden haasteiden valossa turvallisemman teknologian luominen lasten ja
nuorten ympäristöihin on merkittävin keino rajoittaa laitteiden käyttöä
ja langattomille verkoille altistumista. On myönteistä, että jotkut
yksittäiset koulut ovat heränneet asiassa, mikä on myös rauhoittanut
opetusta. Älylaitteiden käyttöä oppimisympäristöissä ja vapaa-ajalla on
rajoitettu myös esimerkiksi Ruotsissa, Belgiassa, Intiassa, Kiinassa,
Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Sveitsissä ja Kyproksella. Miksi ei myös
meillä? Lääkäri Silja Kosola on heittänyt ilmaan ehdotuksen
kännykävapaasta koulusta. Muutoksen täytyy olla mahdollinen, kun
turvallisuudesta on kysymys. Olemmehan ottaneet aikanaan käyttöön myös
pyöräilykypärät ja autojen turvavyöt.

Erja Tamminen

Julkaistu

Lapsille turvallisia valintoja sähköisessä ajassa

Kuva: Brad Flickinger

Kouluterveyskyselyissä on tullut esille lasten kasvavat mielenterveysongelmat, yleistynyt päänsärky, oppimisvaikeudet sekä fyysisen kunnon rapautuminen. Taustalla piilee moniakin muuttujia.
Pidän tärkeänä, että sekä lasten käytössä olevaan teknologiaan että kasvuympäristöön kiinnitettäisiin aivan erityistä huomiota. Lapsen keho ja mieli reagoivat herkemmin esimerkiksi sähkömagneettisille kentille ja huonolle sisäilmalle. Puhutaan myös näiden yhteisvaikutuksista. Tiesitkö, että pitkäaikainen tai kumulatiivinen altistuminen sisäilman kosteudelle ja päivittäinen langattomien viestintälaitteiden runsas käyttö yhdessä voivat lisätä riskiä herkistyä sähkömagneettisille kentille?  Elektroniikka ja  langattomat verkot ulottuvat nyky-yhteiskunnassamme kaikkialle  eivätkä kumarra edes asetettuja ruutuaikasuosituksia. Pohdin usein  sitä, reagoivatko lapset koulujen sisäilmalle, vaiko sittenkin  opetuskäytössä oleville elektronisille laitteille? Kumpikin  oireiluttavat päänsärkynä, oppimisvaikeuksina ja kognitiivisina  häiriöinä.

Äskettäin julkaistussa 33 tutkimusta käsittävässä katsauksessa nähtiin päänsäryn riskin kohoavan paljon kännykkää käyttävillä aikuisilla. Lapsilla vastaavia tutkimuksia ei ole tehty.  Onneksi lapset sentään tekstaavat ja suosivat muita viestipalveluita puheluiden edelle.

Kouluihin turvallisia teknologioita

Digitalisaatio on läpäissyt yhteiskunnan ja tavoittanut lapsetkin. Koulujen opetuksessa käytetään lähes päivittäin mobiililaitteita ja langatonta WLAN-yhteyttä. Lapset pelaavat mobiilipelejä myös vapaa-ajalla ja välitunneilla. Oppimista mittaavien PISA-tulosten heikkenemisen taustalla nähdään yhtenä syynä digitalisaation haitat.
Eräs niistä on laitteiden hallitsematon käyttö ajassa ja tilassa, joka pitäisi pyhittää vain opetukselle. ”Älyn” läsnäolo tuo mukanaan myös altistumista, mitä voitaisiin ehkäistä jo pienilläkin toimenpiteillä. Esimerkiksi Saksassa on voimassa suositus, ettei WLAN-reitittimiä tuotaisi luokkahuoneisiin vaan sijoitetaan niiden ulkopuolelle.  Opetuskäyttöön suosittelen valittavaksi sellaisen reititinmallin, jonka saa vaivattomasti ”nappia painamalla” pois
päältä käytön loputtua.

Ennakkotapaukset ovat usein käytäntöjen suuntaviitttoja. Isossa-Britanniassa tuomioistuin päätti, että oppilaalle on
järjestettävä erityisopetusta, koska hän kertoo olevansa herkistynyt WLAN-reitittimen tuottamalle säteilylle.  Lapsen vanhemmat vaativatkin madaltamaan opetustilan sähkömagneettisia kenttiä, missä paikallinen tuomioistuin tuki heitä:  ”Lapsen sähkömagneettisesta säteilystä kokema ongelma vaikuttaa elämään yleisesti ja rajoittaa
lapsen normaalia päivittäistä toimintaa.”

Varovaisuus on ”älyn” käytössäkin viisautta. Mobiililaitteita voi käytellä myös kiinteällä yhteydellä. Monet uudet älylaitteet saa turvallisesti kytkettyä verkkoon ethernet-kaapelilla, ja vähentää altistumista minimiin.  Saksassa ja monissa muissa maissa, viranomaiset suosittelevatkin koulujen käyttöön kiinteätä
kaapeliteknologiaa, mikä meilläkin osin toteutuu. Valokuitua  vedetään nyt kaikkiin uudiskohteisiin.

Kasvuympäristö on tärkeä

Kotien ja koulujen säteilytasoon voimme vaikuttaa, mutta emme itse ympäristöön. Alueille, joille suunnitellaan lasten leikkipaikkoja  tai päiväkoteja, ei pitäisi sijoittaa isoja lähetinantenneja tai  rakentaa suurjännitelinjoja.  Euroopan neuvosto muistutti tästä jo päätöslauselmassaan vuonna 2011 . Ohjeistusta  pitäisi kuunnella
herkällä korvalla.

Tuore katsausartikkeli tutkimuksista kahdenkymmenen vuoden ajalta kertoo matalataajuisten (ELF) sähkömagneettisten kenttien, kuten voimajohtojen aiheuttamista neurologisista vaikutuksista.
Altistuksella on tärkeä rooli mm. aivojen välittäjäaineiden toiminnoissa, millä on yhteyksiä mm muisti- ja oppimishäiriöihin  sekä neurologisiin sairauksiin.  Ympäristö voi siis joko heikentää  tai
edistää lasten oppimistuloksia.

Suomessa koulurakennuksien läheisyyteen sijoitetaan tukiasemia, vaikka monet asiantuntijat, kuten Ison-Britannian
säteilyviranomaisena toiminut Sir Willian Stewart on esittänyt,  ettei isojen lähetinantennien keiloja suunnattaisi leikkipuistoihin  tai kouluihin; eli alueille, joissa lapsia oleskelee.  Pidän varovaisuusperiaatteen laiminlyöntinä sitä, ettei meillä huomioida suositusta, vaikka eduskunnan Liikenne- ja viestintävaliokunta  esitti vastaavaa uuden säteilylain käsittelyssä vuonna 2014. Säteilyturvakeskus, joka teilasi valiokunnan suosituksen, muistuttaa
sivuillaan vain UV-säteilyltä lasta suojaavien rakenteiden merkityksestä leikkipuistoissa.  Mielestäni lapset ansaitsisivat
enemmän.

Erja Tamminen

https://www.gov.uk/administrative-appeals-tribunal-decisions/eam-v-east-sussex-county-council-2022-ukut-193-aac?fbclid=IwAR39ftZ6z_jvFn_soxQWIIv3b8Y9bRLCc3HX0zbDUfAlAwLYJO5xfqiHgJA

https://www.appliedcellbiology.com/open-access/autoantibodies-in-females-exposed-to-indoor-air-dampness-microbiota-and-418.pdf?fbclid=IwAR2CmH1FsEgh7sMtXWVOm6CpgZyffW6kZY7LXqzIyWNmPdhjAwEH_t_nbl0

https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/15368378.2022.2064489?journalCode=iebm20&fbclid=IwAR1oLbJXyJNeelMP4alzKaM3CfVHhfNyBpkAVSYEzxnO8nIZGiMI7knon1s

https://link.springer.com/article/10.1007/s00420-022-01835-x?utm_source=xmol&utm_medium=affiliate&utm_content=meta&utm_campaign=DDCN_1_GL01_metadata&fbclid=IwAR3yQ394uGLapjmg786GtMScDGJfD5TQ1FpuKGhUs81nXPV2K5TanXS_fLs

Julkaistu

Asuinparatiisina sähkösuojattu koti


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti

Rakennustietosäätiöllä Helsingissä järjestettiin seminaari aiheesta ”Sähkösaneeraus ja Terve Talo” syksyllä 2004 suunnittelijoille ja rakentajille. Seminaari on poikinut muutaman sähkösuojatun kodin, joten asia on meillä vielä uusi. Tarvetta ollaan vasta tiedostamassa toisin kuin Keski-Euroopassa.


Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa. Schneiderin perustama instituutti on kouluttanut tuhansia arkkitehteja, lääkäreitä ja rakennusalan ammattilaisia huomioimaan sähköympäristö osana terveellistä rakentamista. Aate on levinnyt ympäri maailmaa.

Saksan armeijan yliopisto Bundeswehr on tutkinut säteilyltä suojaavia kankaita, tapetteja ja verkkoja samoin 1960-luvulta lähtien. Tarkoituksena on ollut alun perin teollisuusvakoilun estäminen sekä laboratorioiden herkkien elektronisten laitteiden suojaaminen laitehäiriöiltä. Nykyisin samoja tuotteita käytetään eurooppalaisissa kodeissa asuinympäristön säteilyltä suojaamiseen. Materiaaleilla voidaan ratkaisevasti vähentää säteilyn määrää. Säteilyltä suojattujen talojen/huoneiden käyttäjäkokemukset ovat myönteisiä: mm. unen laatu voi parantua.

Samoihin tuloksiin on tullut Itävallan Grazin teknillisen korkeakoulun professori Norbert Leitgeb. Leitgebin pilot-tutkimuksen mukaan koehenkilöt nukkuivat kännykkäsäteilyltä suojatussa tilassa paremmin ”Tämä saattaa merkitä, että radiotaajuinen säteily vaikuttaa haitallisesti ihmisen terveyteen”, toteaa Leitgeb Grazer Woche- itävaltalaislehdessä.

Suomessakin joka neljäs kärsii jatkuvasta univajeesta ja 4 – 10 % kroonisesta unettomuudesta. Sähkösuojauksen ansiosta moni kokee näkevänsä väriunia, mikä on merkki laadukkaammasta yöunesta.

Suojamateriaaleilla makuuhuoneesta sähkötön tila

Säteilyn taajuuden mukaan, esimerkiksi verhokankaiden ja tapettien vaimennus saattaa yltää jopa 35-40 dB, mikä merkitsee jo lähes 100 % suojausta. Tapetteihin on punottu hiuksenhienoja metallilankoja, jotka absorboivat säteilyä. Tapetit soveltuvat hyvin myös allergisten ihmisten koteihin, sillä ne eivät sisällä liuotinaineita, pehmitteitä, PVC:tä taikka formaldehydiä.

Maalit ovat seinien suojauksen uusia tulokkaita. Makuuhuoneen seinäpinnat voi maalata säteilyltä suojaavalla maalilla, jonka vaimennusominaisuus on hyvä jopa korkeilla radiotaajuuksilla. (Langaton laajakaista, 3G, Bluetooth jne.) Kun maali maadoitetaan, vaimenevat myös matalataajuiset sähkökentät, joita kodin sähköjärjestelmä tai sähkölaitteet itsessään tuottavat.

Ellei ole mahdollisuutta suojata seiniä, voi rakentaa sängyn ympärille säteilyltä suojaavasta kankaasta ns. prinsessavuoteen, joka on sisustuksellisestikin kaunis elementti. Puuvillapohjaiseen kankaaseen on punottu hiuksenohuita metallilankoja, joiden ansiosta lähinnä korkeataajuinen kännykkäsäteily jää ulkopuolelle. Baldakiinivuoteen uumenissa ei kännykkä toimi eikä sen käyttö ole suotavaa tällaisessa katvealuetta muistuttavassa tilassa, jossa puhelin nostaa tehojaan etsiessään katveessa kadoksissa olevaa tukiasemaa. Suojattujen seinien lisäksi onkin hyvä huolehtia myös ikkunoista ja mahdollisesti myös katosta ellei se ole peltiä. Peltikatto itsessään antaa kohtalaisen suojan radioaalloille.

Kaikkein vaivattomin, mutta toimiva vaihtoehto ikkunoiden suojauksessa on ripustaa verhoiksi säteilyltä suojaava kangas. Verhokangas ikkunan suojana voi paksuseinäisessä kivitalossa tiputtaa ulkoapäin tulevaa säteilyä huomattavasti. Kangas ei ulkoisesti poikkea tavanomaisista valoverhoista. Verhokankaan etu esim.ikkunakalvoihin nähden on yksinkertainen asennustapa sekä mahdollisuus suojata säteilyä läpäisevät, yleensä puiset karmit.

Magneettikenttiä nämä suojamateriaalit eivä kykene vaimentamaan. Kannattaakin sijoittaa makuuhuone niin, ettei sähkötaulu tai esim. kuvaputkinäytöllä varustettu tietokone, voimakkaiden magneettikenttien lähteitä molemmat, ole makuuhuoneen välittömässä läheisyydessä. Muuntajia, joita tarvitaan erilaisissa pienissä sähkölaitteissa kuten pienoisloiste-lamput, skannerit ja kännykän laturit, ei myöskään kannata pitää töpselissä vuoteen läheisyydessä ainakaan öiseen aikaan.

Makuuhuoneeseen ei myöskään pidä viedä metalliesineitä, joilla saattaa olla heijastevaikutuksia kodin ulkopuolisten sähkömagneettisten kenttien kanssa. Hienoisen yllätyksen saattaa tuottaa esim. jousipatja. Jouset saattavat pituutensa perusteella resonoida säteilyyn ja toimia antenneina kännykkäjärjestelmille. Luonnonkuitupatja ilman jousia on hyvä vaihtoehto.

Paratiisin paimenpojaksi rele

Jotta makuuhuoneen seinärakenteissa kulkevissa sähköjärjestelmissä ei olisi lainkaan jännitettä öiseen aikaan, olisi sähköparatiisiin hyvä hankkia ”paimenpoika” vartioimaan asukkaan unta ja itse sähköverkkoa.

Virranpysäytysautomaatti on pikkuinen sähkötauluun asennettava rele, joka huolehtii siitä, etteivät sähköverkon häiriöt kuormita nukkujaa öiseen aikaan. Makuuhuoneen sähköverkosta katkeaa releen ansiosta vaihtovirtajännite heti kun viimeinenkin yölamppu on sammutettu. Mikäli haluat yöllä käydä vaikkapa jääkaapilla ja sytytät yölampun, jännite palaa hetkessä verkkoon. Laitteen toiminta perustuu siihen, että se syöttää sähköverkkoon vain pienen tasavirtajännitteen mahdollista sähkön tarvetta kontrolloidakseen.

Luonnollisesti vältämme kodeissa laitteita, jotka tuottavat häiriöitä sähköverkkoon. Himmentimet, muuntajat ja loisteputket ovat kouluesimerkkejä näistä. Himmentimien tilalle on hyvä hankkia tavallinen katkaisija ja loisteputket voi vaihtaa turvallisempaan hehkulamppuun.

Silmä vierastaa vanhojen loisteputkilamppujen keinotekoista välkettä. Ihmisellä on luontainen valon tarve ja silmä on luotu sopeutumaan luonnon valon vaikutuksille. Hehkulamppujen valon luonne on lähellä auringon spektriä. Erityisesti suurempitehoisissa hehkulampuissa valon värilämpötila on lähempänä auringon valoa, koska hehkulangan lämpötila muodostuu korkeammaksi. Toisin sanoen valo on intensiteetiltään tasainen ja silmän on helppo sopeutua siihen.

Myös nykyisin suositut halogeenilamput ovat hehkulamppuja ja lähes häiriöttömiä, mikäli niiden virtalähde on tavallinen muuntaja. Jos virtalähde toimii hakkuriperiaatteella, häiriökentät ovat huomattavasti suurempia. Halogeenivalaisimien tyypillinen asennustapa toisistaan etäällä olevien johtimien väliin synnyttää kohtalaisen suuria magneettikenttiä. Johtimet pitäisi asentaa siten, että ne ovat kierteisesti keskenään, jolloin magneettikentät kumoavat toisensa. Johtimet on lisäksi syytä maadoittaa kuten ekologisessa sähköjärjestelmässäkin.

Ekologinen sähköjärjestelmä

Sähköjärjestelmän puhtautta voidaankin valvoa sekä sähköisesti että kemiallisesti ekologisen putkitus- ja rasiajärjestelmän ProtecSystemsin avulla. Ruotsissa monessa kodissa, kouluissa ja sairaaloissa on käytetään tätä järjestelmää, joka vähentää merkittävästi sähkökenttien muodostumista. Putkituksessa on käytetty eristävää, sähköä johtavaa muovia. Se ei sisällä kemiallisesti haitallisia päästöjä, mikä paloturvallisuuttakin ajatellen on tärkeätä, ettei tulipalon syttyessä vapautuisi huoneilmaan haitallisia halogeeneja. Järjestelmä vaatii ensiluokkaista maadoitusta, joka kruunaa suojauksen.

Magneettikentät, joiden suojaaminen onkin sähkökenttiä vaativampaa, eliminoituvat, kun suojaputkituksessa olevat sähkön syöttö- ja paluujohdin asennetaan kulkemaan kierteisesti. Näin kentät kumoavat toisensa.

Kiinteistöjen sähkö-, vesi- ja viemärijärjestelmien putkistot ovat laajamittaisesti tulossa peruskorjausikään kaikkialla Suomessa. Putkiremonteissa olisi huomioitava erityisesti se, että maadoitus ei saa päästä samalla heikkenemään. Magneettikenttiä muodostavia sähköjärjestelmästä karkaavia harhavirtoja ei saa päästää syntymään hallitsemattomiin paikkoihin esimerkiksi siten, että aiemmin maadoitusreittinä käytetty järjestelmä vaihdetaan materiaaliltaan sähköä johtamattomaan. Myös vanha huono maadoitus ja johtava putkisto ovat harhavirtoja ja magneettikenttiä synnyttäviä.

Vältämme suurjännitelinjoja, radiomastoja, tutkia ja muuntajia. Toistaiseksi, ennen kuin asialle aletaan herätä Suomessakin, metsän siimekseen, tasaiseen maastoon rakennettu talo, jykevien kallioiden vartioimana, on ympäristö, jossa säteilee vähemmän kuin betonilähiön kerrostalossa. Niille, joille tähän ei ole mahdollisuutta, ja jotka haluavat ennaltaehkäistä mahdollisia terveyshaittoja, tarjoavat apua mm. sisustusmateriaalien hyödyntäminen edellä kuvatulla tavalla.

Toimenpiteet vähänsäteilevän ympäristön hyväksi jäävät ihmisen hyvinvoinnin kannalta vajaiksi, ellemme huomioi Schneiderin oppien mukaisesti kokonaisvaltaisesti terveellisen asuinympäristön merkitystä. Siihen vaikuttavat homevaurioiden ehkäisy, vähäpäästöiset rakennusmateriaalit ja radonin tuuletus samoin kuin puhdas luonto ja luonnonläheisyys, jotka ovat mittaamattomia lisäarvoja terveelliselle asumiselle.

Erja Tamminen

Tietokirjailija

Järvenpää


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.

Julkaistu

Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia


Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia

Luonnon sähkömagneettiset kentät pitävät yllä monen lajin elämää. Sanaparilla viisaus ja herkkyys voisi kuvata tapaa, jolla ne säätelevät organismien toimintaa luonnossa. Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä. Langattomien verkkojen lähettämät mikroaaltosignaalit WLAN, Wi-Max, UMTS, GSM, tutkat ja Digi-TV ovat esimerkkejä ihmisen luomasta

”ilmatilan herruudesta”. Miten luonto pärjää?


Viime aikoina olemme saaneet lukea uusia raportteja valaiden joukkokuolemista, hyönteiskadosta, lintujen harhautumisesta väärälle mantereelle sekä mehiläisten joukkokuolemista. Tapahtumat ovat herättäneet ihmetystä ja huolta, sillä etenkin hunajamehiläisillä on mittaamaton arvo ihmisen ravinnontuotantoa ajatellen. Saksalainen, Saarlandin yliopistossa luennoiva professori Ulrich Warnke muistuttaa, että luonnon sähkömagneettiset kentät ovat kautta aikojen ohjailleet lajien toimintaa ratkaisevalla tavalla lajien paikantamisessa, navigoinnissa, sään vaihteluiden ennustamisessa, ajan määrityksessä, ravinnonhankkimisessa, ja keskinäisessä kommunikoinnissa. Uudessa tutkimuksessaan Warnke muistuttaa ihmisen luomien, keinotekoisten sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta lajeihin ja luontoon: ”Ihmisen luoma uusi teknologia hyödyntää lähetinantenneja, joiden tuottamat sähkömagneettiset kentät ovat ratkaisevalla tavalla muuttaneet maapallolla esiintyviä luonnon omia sähköisiä ja magneettisia kenttiä. Eläimet, jotka hyödyntävät luonnon omia sähkö- ja magneettikenttiä elävät hämmennyksen vallassa. Paikantaminen ja suunnistus häiriintyvät ihmisen luomista, huomattavasti voimakkaammista ja alati muuttuvista kentistä.”

Linnut reagoivat

Warnke on havainnut, että varpuset, jotka lentävät radiomastojen ja antennien läheisyydessä pudottavat lentokorkeuttaan säteilyn voimistuessa. Muuttolinnut, jotka lentävät aurassa, hajaantuvat ja niiden muodostelma hajoaa. Kun kenttä on ohitettu, parvi palaa jälleen yhteen. Linnut ovat herkkiä, sillä suunnistus ja paikantaminen tapahtuvat maan magneettikenttää hyödyntäen ja tunnistaminen voi häiriintyä ?vieraista? signaaleista. Herkkyydestä kertoo jotakin se, että linnut reagoivat myös esimerkiksi maaperän rautamalmiesiintymien muutoksiin. Heikohkon maan magneettikentän aistimiseen vaaditaanferromagneettista materiaalia. Lintujen aivoissa, kuten monilla muillakin lajeilla; bakteereilla, kaloilla, ym., on elimistössään magnetiittia, joka toimii sisäisenä kompassina. Magnetiitti voi voimistaa lintujen reagointia myös ihmisen luomille antennijärjestelmille.

Warnke uskoo, kuten espanjalaisissa Balmorin ja belgialaisen Everaertín ja Bauwens´n (INBO, Institute for Nature and Forest) tutkimuksissa, matkapuhelinsäteilyllä ja langattomilla verkkojärjestelmillä olevan vaikutuksta lintujen hedelmällisyyteen, pesintään ja terveyteen.

Harmaavarpuskanta on romahtanut etenkin Ranskan, Saksan, Belgian, Italian ja Suomen suurimmissa kaupungeissa. Näitä havaintoja lintukadosta on tehty muissakin maissa ympäri Eurooppaa. The Independent-lehti uutisoi jo 2006, että harmaavarpuset ovat vähentyneet Isossa-Britanniassa 90% ja Lontoon alueelta ne ovat kadonneet lähes kokonaan. Kate Vincent´n tutkimus osoitti, että harmaavarpusten lisääntyminen on vähäisempää kaupungeissa kuin maaseudulla. Vincent´n tutkimuksessa lintukadon ensisijainen syy oli poikasten nälkiintyminen, mutta brittiläisten lintuharrastajien mukaan kato on tapahtunut samanaikaisesti kun antenneja on pystytetty.

INBO:n tutkijoiden Joris Everaertin ja Dirk Bauwensin tutkivat harmaavarpusten pesintää kaudella 2006. He laskivat harmaavarpusia 150 erikohteessa kuudella alueella Kentissä. Samalla mitattiin GSM-antennien ja 3G:n eli UMTS:n tuottamaa sähkömagneettista säteilyä ja verrattiin jälkikäteen lintukannan kokoa suhteessa mitattuihin kenttävoimakkuuksiin. Tutkijat osoittivat, että seudulla, jossa esiintyy lintuja enemmän, on myös vähemmän säteilyä ja vastaavasti toisin päin. Tutkijat kirjoittavat raportissaan: ”Linnut ovat hyvä indikaattori arvioitaessa jo alhaistenkin sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia. Linnuilla on ohut kallo ja niiden sulat saattavat toimia antenneina mikroaalloille. Lintuparvet olivat harvinaisia niillä alueilla, joilla esiintyi voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä. Tämä asia vahvistaa jo olemassa olevaa hypoteesia, että pitkäaikaisella altistuksella voi olla haitallisia vaikutuksia lintujen käyttäytymiseen ja pesintään.”

Espanjalainen Alfonso Balmori puolestaan selvitti valkohaikarapopulaation hyvinvointia lintujen altistuessa tukiasemasäteilylle. Espanjassa Valladolidin alueella tapahtuvassa tutkimuksessa tarkkailtiin 60 haikaraparin elämää eri etäisyydellä antenneista sijaitsevissa pesissä. Ensimmäinen haikararyhmä pesi 200 m säteen sisällä ja toinen 300 m säteen sisällä. (Säteilytasot olivat vastaavasti 2,36 V/m ja 0,53 V/m). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat linnut saivat vähemmän jälkeläisiä kuin etäämmällä asuvat. Korkeille kenttävoimakkuuksille altistuvat jälkeläiset kuolivat melkein heti syntymän jälkeen. Balmori havaitsi lähellä antennia asuvat linnut käytökseltään passiivisiksi. Toisaalta jotkut linnuista olivat hyvin agressiivisia eikä pesänrakentaminen onnistunut vaan rakennusaineista tuli riitaa.

Mehiläiset katoavat

Mehiläiset paikantavat, suunnistavat, kommunikoivat ja hankkivat ravintoa luonnon sähkömagnetismia hyväksi käyttäen. Äskettäin uutisoitiin, että mehiläiskato johtuisi viruksesta. Toisaalta todettiin, että tarhoilla on kyseistä viruskantaa esiintynyt jo vuosia. On myös mahdollista, että liiallinen sähkömagneettinen säteily vaikuttaa eläinten immuniteettiin ja lisää virusten, loisten, bakteerien ja parasiittien esiintymistä.

Sähkömagneettiset kentät, mm. langattomat verkot, tutkitusti itsessään vaikuttavat mm. hunajamehiläisiin. Saksassa, Koblenz Landaun yliopiston tutkijat altistivat mehiläisiä langattomalle DECT-puhelimelle ja havaitsivat, että pörriäisten oli yhä vaikeampi löytää takaisin kupuunsa.

KunWarnken tutkimusryhmä altisti mehiläisiä 50 Hz vaihtovirralla (voimakkuus 110 V/cm), tämä aiheutti yhdyskunnassa huomattavan levotonta käytöstä. Mehiläiset alkoivat surista paikallaan ja löyhytellä siipiään, mistä seurasi, että lämpötila pesässä nousi ja mehiläiset käyttäytyivät hermostuneesti. Yhteisö puolustautui niin voimakkaasti kuviteltua ”hyökkääjää” vastaan, että pistivät osan oman yhteisön jäsenistä hengiltä. Jotkut mehiläisistä poistuivat heti sähkömagneettisen altistuksen alkaessa, mutta ne, jotka olivat asuneet kuvussa pitkään, alkoivat muurata sitä umpeen, sekä ikkuna-aukkoja että sisäänkäyntiä, mikä normaalisti tapahtuu vain kylmän sään yllättäessä.

Warnken raportissa kerrotaan, että mehiläisten takaruumiissa on samaa ferromagneettista materiaalia – magnetiittia – kuten linnuillakin, joka reagoi ympäristön sähkömagneettisiin kenttiin. Luonnon sähkömagneettisten kenttien osalta eläimet hyödyntävät magnetiittia. Tutkija Ulrich Warnke kirjoittaa artikkelissaan, että mm. mehiläisten ”säähavaintoherkkyys” perustuu pitkälti sähkömagneettisen informaation hyödyntämiseen. Kun esimerkiksi lähestyvä ukkosmyrsky uhkaa mehiläisiä, mehiläiset reagoivat siihen jo 200 km säteellä ja palaavat suojaan.

Venäläiset tutkijat osoittivat jo 1975, että mehiläiset käyttävät sähkömagneettisia kenttiä keskinäisessä kommunikaatiossaan. Mehiläiset muodostavat sähkömagneettisia signaaleita taajuudella 180 ja 250 Hz aloittaessaan ”viestintätanssinsa”. Myös aterian pyytämisessä hyödynnetään sähkömagnetismia. Nälkäiset mehiläiset pitävät antennejaan vastaanottoasennossa tiedustellakseen: ”Kertokaa siellä eetterissä, missä sitä ruokaa on?”

Mehiläiset ovat sopeutuneet maan magneettikentän poikkeamiin ja oppineet liikkumisessaan huomioimaan kyseisiä poikkeamia luonnon sähkömagneettisessa kentässä. Mehiläisten karvapeite (kuten linnun sulat) on sähköisille ilmiöille herkkää materiaalia, joka voi muuntaa esim. matkapuhelinjärjestelmien pulssatut korkeataajuiset signaalit äänitaajuusalueen ilmiöiksi. Ferromagneettisen ominaisuuden vuoksi magnetiitti absorboi tehokaasti mikroaaltojärjestelmien taajuuksia alueella 0,5 ? 10 GHz ja voi aiheuttaa elimistössä värinää/resonointia kuuloaistien kautta. (Onko sattumaa, että monet ihmisetkin nykyisin kärsivät tinnituksesta ja surinasta korvissa?)

Warnke muistuttaa, että antennien ja lähettimien tehotiheys ylittää monin verroin luonnon omien sähkömagneettikenttien muodostaman säteilyn. Luonnon sähkömagneettinen säteily taajuusalueella 300 MHz. 300 GHz on suunnilleen 0,001 mikrowattia/m2 (0,001 µW/m2) ja vastaava ihmisen luoma (esim.langattomat verkot ja matkapuhelinsäteily) kenttävoimakkuus ylittyy moninkertaisesti etenkin kaupungeissa tasolle 10 000 µW/m2. Tällä hetkellä Suomessa noudatetaan ICNIRP:n raja-arvoja, jotka sallivat kenttävoimakkuuden 10 000 000 µW/m2. Vielä tästäkin niihin sallitaan teollisuuden eduksi suuria poikkeamia. Ihmisen solut ovat äärimmäisen herkkiä reagoimaan pulssatulle mikroaaltosäteilylle. Venäläis-ruotsalainen tutkija Igor Belyaev osoitti vuonna 1996, että jopa niinkin alhainen säteilytaso kuin 0,000001 µW/m2 vaikuttaa kolibakteerin kasvuun. Yhtä varmasti reaktioita voi muodostua myös eläinten ? lintujen ja mehiläisten – organismeissa.

Erja Tamminen

Tietokirjailija

Järvenpää

Lähteet:

Bees, Birds and Mankind, destroying Nature by Electrosmog, Ulrich Warnke

Effects of wireless communication technologies

Electromagnetic pollution from phone masts: Effects on wildlife,

Alfonso Balmori,The Pathophysiology, -589, 2009

Matkapuhelinteknologia – Mitkä ovat terveysriskit, Hänninen & al.


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.

Julkaistu

Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki


Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki

Uusi teknologia on tullut markkinoille jäädäkseen ilman, että sen terveys- ja ympäristövaikutuksia olisi ennalta selvitetty kuten lääkeaineiden kohdalla. Varovaisuusperiaate onkin tarpeen, totesivat USA:n senaatissa kuultavina olleet tiedemiehet.


Lasten aivokasvaimet huolestuttavat aivokirurgeja. Kyse ei ole vain tilastoista, vaan käytännön praktiikassa todetuista, lisääntyvistä tapauksista. Euroopan Ympäristövirasto, EEA, seuraa tutkimusta tarkasti ja otti kantaa terveysriskeihin.

”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta. Kännykkäfirmat ja niiden yhteenliittymät vetoavat mielellään hankkeisiin kuten kohta julkaistava Interphone, jota teollisuus on itse ollut rahoittamassa. On tutkittu, että matkapuhelinteollisuuden rahoittamissa projekteissa tulee harvemmin esille riskejä verrattuna teollisuudesta riippumattomiin hankkeisiin.

Interphone-suurtutkimusta on arvosteltu koska projektin suunnittelussa on metodivirheitä, jotka heikentävät mahdollisen aivokasvainriskin esille tuloa. Kuitenkin metodivirheistä huolimatta jo julkaistuissa osakatsauksissa on saatu huolestuttavia tutkimustuloksia kännykän pitkäaikaiskäyttäjillä. ”Kännykkä aiheuttaa syöpää”, kommentoivat Lennart Hardell ja Kjell Hansson Mild, joiden omaa tutkimusta rahoittaa Ruotsin syöpäsäätiö. Monissa kansainvälisissä meta-analyyseissä on päädytty ruotsalaistutkijoiden kannalle. Gliooman riski kaksinkertaistuu suurkuluttajilla ja kuulohermokasvainriski kohoaa 1,6-kertaiseksi.

Myös Elisabeth Cardis, Interphone-hanketta WHO:n alaisessa IARC:ssä (International Agency for Research on Cancer) vetänyt professori, tuki viime kesänä ranskalaisten syöpäspesialistien vetoomusta lasten kännykän käytön rajoittamiseksi. Cardisin kanta perustui kännykän pitkäaikaiskäytön todennäköisiin riskeihin.

Kannanotoissaan Interphone-tutkijat ovat kuitenkin jakautuneet kolmeen leiriin. Osa myötäilee matkapuhelinteollisuutta, toiset tuovat esille riskejä ja korostavat varovaisuutta. Kolmas leiri ei ota kantaa.

Interphone-tutkijoista moni on jäsenenä ICNIRP-komissiossa, jota on syytetty matkapuhelinteollisuuden etunäkökohtien ajamisesta. ICNIRP ei tunnusta matkapuhelinsäteilyn biologisia vaikutuksia, vaikka 70% tutkimuksista osoittaa niitä (www.bioinitiative.org).

Interphone -tutkimus julkaistaan pian

Kohta julkaistava Interphone-kooste on 13 maassa (Australia, Kanada, Tanska, Suomi, Norja, Iso-Britannia, Israel, Italia, Ranska, Saksa, Ruotsi, Uusi-Seelanti ja Japani) 30-59-vuotiailla aikuisilla tehty epidemiologinen seurantatutkimus, jonka tarkoitus oli selvittää, onko matkapuhelimen säteilyllä yhteyttä aivokasvainriskiin.

Monessa Interphonen yksittäisraportissa kännykän todetaan jopa suojaavan syövältä alta 10 vuoden käytössä. Valtaosa tiedeyhteisöstä on sitä mieltä, että kyse on Interphonen vakavista metodivirheistä, sillä heti kun tarkastellaan pitkäaikaiskäyttäjiä, kasvainriski kaksinkertaistuu. Hups! Mihin jäikään ”suojaavaa vaikutus”?. Viiden Euroopan maan yhteistutkimuksessa – jossa Suomikin on mukana – tuli esille tilastollisesti merkitsevä yhteys kuulohermokasvaimeen ja glioomaan sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty.

Kansainvälinen tiedemiesryhmä on allekirjoittanut raportin ”Matkapuhelimet ja aivokasvaimet – 15 syytä huoleen” (Cellphones and Brain Tumours – 15 reasons for concern). Raportissa ruoditaan Interphone-tutkimuksen puutteita:

Interphonen karikot:

Osallistujien valinnassa virhe

Sekä aivokasvaimeen sairastuneilta että verrokeilta (=ei aivokasvainta) kysyttiin halukkuutta osallistua ?matkapuhelintutkimukseen?. On oletettavissa, että kontrollihenkilöt, jotka käyttävät matkapuhelinta, ovat halukkaampia osallistumaan kuin ne, jotka eivät käytä. Tällainen valintavirhe johtaa riskiä aliarvioivaan tulokseen. Valintavirheen merkitys kasvaa sitä mukaa kun kieltäytyjien osuus kasvaa. Interphone-tutkimuksessa kontrollien keskimääräinen kieltäytymisprosentti oli korkea: 41 %.

Sam Milham, tunnettu yhdysvaltalainen epidemiologi, joka on julkaissut yli 100 tieteellistä tutkimusta, korostaa, etteivät tiedelehdet olisi aiemmin hyväksyneet tutkimusta, jossa kieltäytyjien prosentuaalinen osuus olisi ollut näin korkea.

Jälkikäteen selvitettiin ”vääristymän mahdollisuutta” kysymällä haastattelusta kieltäytyneiltä kontrolleilta käyttivätkö he matkapuhelinta vai eivät. Ilmeni, että 34% käytti ja 59% ei käyttänyt, mikä vahvistaa koehenkilöiden valinnassa tapahtuneen virheen.

Latenssiaika liian lyhyt

Aivokasvaimen latenssiaika (altistuksen ja diagnoosin välinen aika) on yli 30 vuotta kuten tupakan aiheuttaman keuhkosyövän tai asbestialtistuksen seurauksena kehittyvän mesoteliooman. Interphone-tutkimukseen osallistuneilla oli vähän yli 10 vuotta pisin kännykän käyttöaika. 11:sta eri maassa tehdyssä tutkimuksessa kolmessa oli erittäin vähän pitkäaikaiskäyttäjiä eikä niissä havaittu aivokasvaintapauksia. Kahdeksasta jäljelle jäävästä kolmessa oli vain alle 10 aivokasvaintapausta

Riskiä aliarvioitiin, koska pitkäaikaiskäyttäjiä ei ollut riittävästi.

Säännöllinen kännykän käyttäjä aliarvioitu

Interphone-protokollassa säännöllinen kännykän käyttäjä määritellään henkilöksi, joka on käyttänyt kännykkää vähintään kerran viikossa ainakin kuuden kuukauden ajan. Esimerkiksi Ison-Britannian tutkimuksesta ilmenee, että 85 % liittymän tilaajista oli käyttänyt kännykkää alle 5 vuotta ja 98 % alle 10 vuotta. Tilastot noudattelevat samaa linjaa kaikissa Interphone-maissa kännykkäliittymien äkillisen voimakkaan kysynnän vuoksi. Lyhyt latenssiaika ja tavanomaisen kännykän käyttäjän määritteleminen alakanttiin aliarvioivat riskiä.

Esimerkiksi Tanskan Interphone-tutkimuksessa työkännykät eli todelliset suurkuluttajat rajattiin ulkopuolelle. Juuri näitä henkilöitä olisi pitänyt tutkia. Tanskalainen neurologi Albert Gjedde raportoi WHO:lle havaitsemistaan puutteista. WHO tunnusti virheet, mutta ei puuttunut tutkimuksen kulkuun. Lehdistö uutisoi Tanskan suurtutkimusta: ”Kännykkä vapautettu syöpäriskistä.”

Lapset ja nuoret ulkopuolelle

Interphone-tutkimuksessa rajattiin nuoret kännykänkäyttäjät ulkopuolelle, vaikka juuri he ovat riskiryhmässä. Teollisuudesta riippumattomasti rahoitetussa Lennart Hardellin tutkimuksessa on nähty riskin kohoavan 717% nuorilla aikuisilla (20-29) verrattuna vanhempaan ikäryhmään (35%). Tutkimus koskee analogisia puhelimia. Digitaalisen kännykän kohdalla riski nuorilla, alta 20-vuotiailla, kohoaa 420%. Ionisoivan säteilyn osalta on nähty vastaava riski lasten altistumista selvitettäessä.

Muita langattomia lähteitä ei huomioitu

Interphone-tutkimuksessa ei huomioida altistusta muille langattomille puhelimille tai lähettimille. DECT-puhelimen käyttö yhdessä kännykän kanssa lisäsi (Hardell & al.) tutkimuksessa aivokasvainriskiä tilastollisesti merkitsevästi (9-kertaiseksi).

Asuinpaikka vaikutti tulokseen

Maaseudulla asuvien altistuksessa kaupungeissa asuviin on eroja.

Maaseudulla asuvien altistus voi olla suurempaa kuin kaupungeissa, koska tukiasemaverkko on harvempi ja kännykkä joutuu nostamaan tehojaan ottaessaan yhteyttä antenniin. Suurin osa Interphonessa tutkittavista oli kaupunkilaisia. Hardellin ruotsalaistutkimuksessa on nähty enemmän syöpätapauksia maaseudulla asuvilla.

Yleistyneet syöpätyypit analyysin ulkopuolella

Monet yleistyneet syöpätyypit kuten aivolymfooma, neuroepiteliaaliset kasvaimet ym. on jätetty Interphonen ulkopuolelle. Aivolymfooma on yleistynyt länsimaissa, mikä huolestuttaa lääkäreitä.

Interphonessa huomioidaan vain kuulohermokasvaimet, gliooma ja meningeooma. Kuulohermokasvaimet on jätetty nyt julkaistavan Interphone-analyysin ulkopuolelle, mikä herättää ihmetystä. Monissa osatutkimuksissa kuulohermokasvainriski on tullut esille pitkäaikaiskäytössä.

Gliooma-potilaista suurin osa haastattelematta

Suuri määrä gliooma-potilaista kuoli, tai oli liian heikkoja osallistuakseen tutkimukseen (23%). Heidän omaisiaan olisi pitänyt haastatella sairastuneiden kännykän käyttötavoista.

Käytettiinkö teleoperaattorin tietoja/muistivirhe haastattelussa

Tutkimuksessa haastateltiin koehenkilöitä heidän kännykän käyttötavoistaan. Vähän kännykkää käyttävät aliarvioivat ja paljon käyttävät yliarvioivat puheluidensa määrän.Tämä johtaa riskin aliarvioimiseen. Käytettävissä oli myös teleoperaattoreilta saadut laskutustiedot, joihin vastauksia verrattiin. Vai verrattiinko? Yhdessäkään tutkimuksessa ei raportoida laskutustietoja vaan todetaan, että ”luotettiin muistinvaraisiin tietoihin”. Joko raportissa oli virhe tai teleoperaattorin tietoja ei koskaan käytetty.

Rahoitus puolueellista

Rahoitus tuli puolueellisista lähteistä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että rahoittajan toiveet vaikuttavat tutkimustuloksiin. Interphone-tutkimuksen rahoitus tuli pääosin teleoperaattoreilta ja niiden yhteenliittymiltä.

Israelin Interphone -hankkeen vetäjä, professori Siegal Sadetzki korostaa varovaisuusperiaatteen mekitystä, koska on jo olemassa riittävästi ”punaisia lippuja”, vaikka täyttä tieteellistä varmuutta asiasta ei olisikaan. Israel (ja Suomi) ovat sikäli parhaita tutkimuskohteita, koska näissä maissa matkapuhelintiheys on pitkään ollut korkeimpia maailmassa. Israelin osatutkimuksessa oli mukana pitkään ja paljon matkapuhelinta käyttäneitä. Professori Siegal Sadetzki havaitsi yli 10 vuotta matkapuhelinta käyttäneillä lisääntyneen sylkirauhassyövän riskin. Riski ilmeni erityisesti maaseudulla asuvilla.

Sadetzki korostaa, että 10 vuotta jatkunut käyttö on vähimmäisaika, jonka perusteella voidaan luotettavati tarkastella kasvainriskiä. Hän otti esimerkin ionisoivan säteilyn syöpäriskistä: Kun Hiroshimaan ja Nagasakin atomipommien jälkeisiä syöpäriskejä tutkittiin, aivokasvainriskistä pystyttiin julkaisemaan raportti vasta 1994 – 50 vuotta myöhemmin.

”Israelin terveysministeriö on antanut kehotuksen noudattaa varovaisuutta raporttini ja muissa maissa saatujen tutkimustulosten pohjalta”, korostaa Sadetzki.

USA:n senaatissa esillä kasvainriski

USA:n senaatin kuulemistilaisuus järjestettiin 14.-15.9.2009. Tapahtumaa isännöi senaattori Arlen Specter, jolla itsellään on ollut aivokasvain. Specter on toipunut, ja haluaa nostaa esille matkapuhelimenkäytön mahdollisia riskejä. Pittsbourhgin yliopiston syöpätutkija, professori Devra L Davis toimi tilaisuuden pääorganisaattorina. Davis kommentoi puheenvuorossaan: ”Aivosyöpä on yleistynyt monissa maissa etenkin nuorilla aikuisilla myös USA:ssa. USA:ssa aivosyöpä on syöpätyypeistä yleisin kuolinsyy lapsilla. Samoin Ruotsissa ja Australiassa.Tähän asiaan on kiinnitettävä enenevässä määrin huomiota.” Davis viittasi puheenvuorossaan lisäksi matkapuhelimen turvanormina käytettävään SAR-arvoon, joka ei millään tavalla suojaa lapsen aivoja säteilyltä, vaan mittaa aikuisen miehen pään kokoisella mallilla säteilyn absorboitumista. SAR-arvo mittaa vain kudokseen kohdistuvaa lämpösäteilyä eikä esimerkiksi verenkierrossa tai välittäjäaineissa tapahtuvia muutoksia.

Professori Davis viittasi kollegansa, professori Om P. Gandhin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että matkapuhelinsäteily imeytyy lasten aivoihin huomattavasti syvemmälle kuin aikuisilla. Sveitsiläistutkija Niels Kuster on vahvistanut Gandhin havainnot.

Davis: ”Lapsen kallo on ohuempi ja kudokset sisältävät enemmän nestettä. Vaikkakin altistuminen lapsilla ja aikuisilla olisi sama säteilyn osalta, vahinko lapsen kehittyville aivoille on paljon suurempi.” Gandhin tai Davisin lapsenlapset eivät käytä matkapuhelinta.

”Nykyisen tieteellisen epävarmuuden vallitessa on ennenaikaista sanoa, että matkapuhelimet olisivat turvallisia”, kommentoi Suomen Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski, joka oli senaatin kuultavana. Hän kritisoi myös nykyisiä turvanormeja riittämättömiksi, koska säteilyn pitkäaikaisvaikutuksista väestötasolla, erityisesti lapsilla, on olemassa vähän tutkimustietoa

Monet tutkijat vaativat kannanotoissaan uutta turvastandardia. Professori Martin Blank Columbian yliopistosta kritisoi SAR-mittausta: ”SAR on riittämätön ja harhaanjohtava. Kudoksen lämpeneminen ei välttämättä merkitse mitään. DNA-muutokseen tarvitaan tietty määrä energiaa, joka saattaa jo olla kulunut eikä välttämättä edes mitattavissa ennen kuin lämpötila kohoaa ja energia voidaan mitata.” ”Ihmisiä on johdettu uskomaan, että näillä standardeilla olisi jotakin merkitystä, mutta tämä ei pidä paikkaansa”, kommentoi Blank. Jo 15 tutkimuksessa, joissa on altistettu ihmisen soluja matkapuhelinsäteilylle, on havaittu DNA-muutoksia.

Kirurgit huolestuneita lapsista

Lasten altistuminen huolestuttaa myös lääkäreitä. Aivokirurgi Charlie Theo varoitti Australian ABC-kanavalla lasten vanhempia 5.4.2009 . ”I am incredibly worried, concerned, depressed at the number of kids I am seeing coming in with brain tumours. Malignant brain tumours. Just in the last fhree or four weeks I`ve seen nearly half a dozen kids with tumours which really should have been bening and they have all been nasty, malignant brain tumours. We are doing something terribly wrong??..The dramatic increase in the incidence of brain tumours has coincided with the increase in mobile phone use. We have to at least make the public aware of the potential causes of that.”

Theon kollega Kevin O`Neill Isosta-Britanniasta kertoi, että hänen osastollaan (Imperial College, London) lasten aivokasvaintapaukset ovat kaksinkertaistuneet viime vuosina. Lasten aivokasvaimet ovat lisääntyneet Isossa-Britanniassa 33% vuosina 2001-2007.

Ranskassa hallitus on suhtautunut vakavasti lapsiin kohdistuvaan riskiin: Hallituksen toimenpiteitä ovat mm. alta 12-vuotiaille suunnatun mainonnan ja markkinoinnin kieltäminen, alta 6-vuotiaille soveltuvien kännyköiden myyntikielto sekä ainoastaan tekstiviestejä vastaanottavien ja lähettävien kännyköiden valmistuksen kehittäminen.

Hardell, Hansson Mild & Carlberg – puolueetonta tiedettä

The Pathophysiology-tiedelehdessä keväällä 2009 julkaistu epidemiologien Hardell, Carlberg & Hansson Mild meta-analyysi tiedemiesten omista ja Interphone-tutkimuksista osoittaa, että gliooman riski kaksinkertaistuu aikuisilla sillä puolella päätä, jolla puhelinta on käytetty yli 10 vuotta. Kuulohermokasvaimen riski kohoaa 1,6-kertaiseksi. Myös sylkirauhassyövän ja kivessyövän osalta nähtiin kasvua. Hardell & al muistuttavat, että arvio on vieläkin alakanttiin teollisuuden rahoittamassa Interphone-tutkimuksessa esiintyvien vakavien metodologisten puutteiden vuoksi.

Hardellin omassa tutkimuksessa osoitetaan, että jokainen 100 tuntia lisää aivokasvainriskiä keskimäärin 5%, jokainen vuosi 8% ja yli 10 vuotta jatkunut käyttö lisää aivokasvainriskiä 280%. Ruotsin syöpäsäätiö rahoittaa Hardellin tutkimusta, joka on jatkunut jo vuodesta 1994.

Euroopan Ympäristöviraston kannanotto

Merkittävä kannanotto saatiin myös Euroopan Ympäristövirastolta, EEA:lta. Johtaja, professori Jacquie McGlade: ”Tällä hetkellä matkapuhelimen aiheuttamasta kasvainriskistä on valitettavasti vahvempaa näyttöä kuin kaksi vuotta sitten, kun edellisen kerran annoimme kehotuksen noudattaa varovaisuutta. Tosin näyttö on rajoitettu ja kiistelty edelleen.” McGlade vaatii tehokasta tiedotusta varovaisuusperiaatteen noudattamiseksi ja kehottaa harkitsemaan SAR:n tilalle uusia säteilyn turvanormeja.

McGlade puolusti myös ”varoituskelloja soittavia” tutkijoita. ”Aiemmista ympäristökatastrofeista esim. lyijyn ja elohopean osalta on nähty, etteivät ”varoituskellojen soittajat” saaneet tutkimuksilleen jatkorahoitusta, heitä syrjittiin tiedeyhteisössä ja heidän tieteellistä riippumattomuuttaan kohtaan hyökättiin. Ei olisi yllättävää, että näin tapahtuisi myös sähkömagneettisten kenttien riskejä esiin tuoville tutkijoille”, kommentoi McGlade. Hänen mukaansa tieteellisten yhdistysten, lakimiesten ja poliitikkojen pitäisi löytää välineet paremmin turvata tiedemiesten riippumattomuus.

McGlade korostaa, että teollisuuden rahoitusosuus on toki tervetullutta, mutta esimerkiksi tutkimusveron muodossa, jota riippumattomat tahot ohjaisivat projekteihin. Tämä estäisi teollisuuden edustajien pääsyn ohjausryhmään, mikä puolestaan takaisi, ettei teollisuus vaikuttaisi hankkeen suunnitteluun tai loppupäätelmiin. EU:n sisällä Ranskassa on käsitelty hallitustasolla matkapuhelinteollisuuden edustajien jääväämistä tutkimushankkeista.

Teollisuuden osuus projekteissa rahoittajana on merkittävä. Suomessa on lähes ”maan tapa”, että Nokia voi olla mukana omien tuotteidensa terveysvaikutuksia selvittelevissä projekteissa. Nokia on julkisuudessa paljon puhunut yhteiskuntavastuustaan. Ottaisivatko matkapuhelinteollisuuden edustajat nyt moraalisen vastuun itsensä jääväämisestä omien tuotteidensa terveysvaikutustutkimuksista?

Säteilyturvakeskukselle terveiset

Suomi on lasten kännykän käytön suhteen kuin alikehittyneet maat, joissa tukeudutaan yhteen tarjolla olevaan tekniikkaan, johon kytketään peruuttamattomasti lukuisia elintärkeitä palveluita. Suomessa karsitaan edelleen lankaverkkoa syrjäseuduilla (=ei huolleta). Jo kerran aikaistetuksi julistettu valokuidun rakentaminen pitkittyy jälleen. (Valokuidun kautta olisi mahdollisuus saada kiinteä VOIP-puhelin.) Kaupungeissa ihmiset luopuvat vapaaehtoisesti lankapuhelimista hinnoittelun ja operaattoreiden markkinointikampanjan seurauksena.

Miksi Säteilyturvakeskus ei selkeästi kehota perheitä säilyttämään lankapuhelin pääasiallisena puhelimena? Nyt karsitaan kiinteää verkkoa ja tuodaan markkinoille uusia tekniikoita kuten 4G siinä uskossa, että Säteilyturvakeskuksen lapsille suunnattu kehotus noudattaa varovaisuutta olisi pelkkä muodollisuus vailla tieteellistä pohjaa. Tällaisella asenteella rakennamme yhteiskuntaamme lentohiekalle.

  • Lasten ja aikuisten on hyvä käyttää lankapuhelinta pääasiallisena puhelimena.
  • Käytä kännykkää vastaajana. Soita lankapuhelimesta takaisin kännykkään tulleisiin puheluihin.
  • Käytä kaiutin-toiminnolla varustettua kännykkää tai johdollista handsfreetä – ei kuitenkaan langatonta Bluetooth-laitetta. Vanhempien on opastettava lapsia handsfree-laitteen käytössä.
  • Suosi tekstiviestejä
  • Älä säilytä kännykkkää lähellä kehoa.
  • Älä käytä langatonta DECT-puhelinta. Puhelimen kantaosa toimii tukiasemana ja säteilee voimakkaasti.
  • Älä puhu junassa, autossa tai metrossa.

Erja Tamminen

Tietokirjailija

Järvenpää


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.

Julkaistu

Matkapuhelinteollisuuden rooli tutkimushankkeissa


Matkapuhelinteollisuuden rooli tutkimushankkeissa

Suomessa Nokia ja operaattorit istuvat tulevan tutkimuksen ohjausryhmässä TEKES:n (Teknologian Kehittämiskeskus) koordinoimassa hankkeessa. ”Yritysten osallistuminen on tärkeää tutkimuksen relevanssin ja tutkimustulosten nopean käytäntöön soveltamisen vuoksi”, kommentoi Kari Markus TEKES:stä. Onko rahoituksesta ja ohjausryhmän jäsenyydestä etua teollisuudelle?


Sveitsiläistutkijat Martin Röösli ja Mattias Egger Baselin yliopistosta tekivät analyysin rahoituksen merkityksestä tutkimustuloksiin. He saivat selville, että teollisuuden vaikutuksesta julkaistaan suuri määrä tutkimustuloksia, mutta vähiten sellaisia, joihin sisältyy tilastollisesti merkitsevä riski verrattuna säätiöiden tai julkisten laitosten rahoittamiin tutkimuksiin.

Vastaavaa on havaittu lääketeollisuuden hankkeissa. Lääketeollisuus tuottaa jo määrällisesti niin paljon tutkimuksia, että on alettu puhua ”julkaisuharhasta”. Arvostettu tiedelehti the Lancet vaatiikiin lääkefirmoilta rekisteröitymistä lehteen jo tutkimusprojektin alkaessa, mikäli mielii saada tulokset aikanaan julkaistua. Matkapuhelintutkimusten osalta vastaava rekisteröityminen olisi suotavaa – osoittivatpa tulokset suuntaan tai toiseen.

Tutkimustuloksista hyötyä tuotekehittelyyn?

Teollisuus on aiemminkin esittänyt tarvetta olla rahoittamassa hankkeita nopean tiedon saannin näkökulmasta. Matkapuhelinteollisuuden kattojärjestö, MMF, johon Nokiakin kuuluu, rahoitti ruotsalaisen Upsalan yliopistoprofessori Bengt Arnetzin tutkimusta. ”Tulokset saattavat jatkossa auttaa meitä kehittämään haitallisia vaikutuksia ehkäiseviä tuotteita ”, kommentoivat MMF:n edustajat tutkimuksen käynnistyessä vuonna 2004. Arnetz altisti 71 koehenkilöä matkapuhelinsäteilylle (1,4 W/kg) kolmen tunnin ajan ja totesi, että kännykkäsäteily sysäsi liikkeelle stressireaktion aivoissa. Reaktio vaikutti unen laatuun ja aiheutti koehenkilöillä muita neurologisia oireita kuten päänsärkyä. Tulosten selvittyä MMF vetosi raportteihin, joissa riskiä ei nähdä.

Rahoitus irti teollisuudesta

EU:n sisällä Ranskassa on jo päätetty sulkea matkapuhelinteollisuuden edustajat pois tutkimushankkeista. Näin pyritään välttämään mahdollinen intressiristiriita. Teollisuuden rahoitus kännykkätutkimuksissa on ollut esillä myös Euroopan ympäristövirastossa, EEA:ssa. Johtaja, professori Jacquie McGlade on esittänyt teollisuuden rahoitusosuutta kanavoitavaksi mahdollisen veron muodossa, jota riippumattomat tahot ohjaisivat projekteihin.

”Hälytyskelloja soittavien” tutkijoiden asema tulisi EEA:n johtaja McGladen mukaan erityisesti varmistaa. Heidän on muita vaikeampi saada rahoitusta projekteissa, joissa teollisuus on läsnä. ”Aiemmista ympäristökatastrofeista esim. lyijyn ja elohopean osalta on nähty, etteivät `varoituskellojen soittajat´ saaneet tutkimuksilleen jatkorahoitusta, heitä syrjittiin tiedeyhteisössä ja heidän tieteellistä riippumattomuuttaan kohti hyökättiin. Ei olisi yllättävää, että näin tapahtuisi myös sähkömagneettisten kenttien riskejä esiin tuoville tutkijoille”, kommentoi McGlade. ”Varoituskelloja soittavien” tutkijoiden tuoma ennakoiva viesti varovaisuusperiaatteen tarpeellisuudesta voi kuitenkin olla elintärkeä koko yhteisölle.

Tietoa pitkäaikaisvaikutuksista on

Alkavassa COSMOS-hankkeessa aiotaan tutkia myös aivokasvainriskiä. Pitkäaikaisvaikutuksista (yli 10 vuotta) alkaa olla jo näyttöä. Lokakuussa julkaistiin Journal of Clinical Oncology-tiedelehdessä 23 tutkimusta käsittävä, laaja meta-analyysi. Korealais-amerikkalainen (Seung-Kwon) raportti sisältää mm. sekä teollisuuden ja EU:n yhdessä rahoittaman Interphone-tutkimuksen että säätiöpohjaisia Hardellin ruotsalaistutkimuksia. Seung-Kwon-tiedemiesten johtopäätös on, että säätiörahoitteisissa kasvainriski näkyy tilastollisesti merkitsevänä (OR 4,4). Sen sijaan teollisuuden Interphone ei anna yksiselitteistä vastausta yli 10 vuoden käytön riskeistä, vaikka ne joissain osaraporteissa näkyvät.

”Matkapuhelinteollisuuden edustajat ovat mahdollisesti voineet vaikuttaa Interphone-tutkimuksen suunnitteluun ja loppupäätelmiin”, kommentoi Seung-Kwon –tutkimusryhmän jäsen, Berkleyn yliopiston professori Joel M. Moskowitz Los Angeles Times-lehdelle.

Interphone-hanketta on arvosteltu sen metodologisten, riskiä aliarvioivien tekijöiden vuoksi. Muun muassa ”säännöllinen kännykänkäyttäjä” on määritelty alakanttiin: vähimmillään puhelu kerran viikossa kuuden kuukauden ajan riitti. Suuri osa koehenkilöistä oli käyttänyt kännykkää alta viisi vuotta, joten altistusaika oli lyhyt pitkäaikaisvaikutuksia ajatellen. Myöskään kaikkia syöpätyyppejä kuten esimerkiksi aivolymfoomaa, ei huomioitu.

Aivolymfoomaa tutkittava

Interphone-hankkeessa tarkastelun ulkopuolelle jäi yleistynyt syöpätyyppi: aivolymfooma. Mediuutisten mukaan monet lääkärit ovat kantaneet huolta sen yleistymisestä maailmanlaajuisesti. Kalevassa (21.11.) syöpälääkäri Outi Kuittinen: ”Meillä on paljon enemmän tapauksia kuin1990-luvulla. Syöpärekisteri ei rekisteröi aivolymfoomaa erikseen, mutta muillakin sairaanhoitopiireillä on samanlainen tuntuma kehitykseen.” Kuittisen käsityksen mukaan lymfooma ei liity kännykän käyttöön. Mielenkiintoista on, että rottakokeissa aivolymfooman on nähty lisääntyvän altistettaessa koe-eläimiä matkapuhelinsäteilylle.

Australialaistutkija Michael Repacholi altisti 18 kuukauden ajan 100 siirtogeenistä hiirtä kännykkäsäteilyä vastaaville tehoille (0,13 – 1,4 W/kg) 30 minuutin jaksoissa kaksi kertaa päivässä.  Repacholin hiirillä todettiin 2,4-kertainen lymfoomariski kontrolliryhmään nähden.

Australialaislehdet uutisoivat: ”Ei hiirille kännyköitä.”

Erja Tamminen

Tietokirjailija

Järvenpää


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.

Julkaistu

Sähköinen kehomme – sähköherkkyys


Sähköinen kehomme – sähköherkkyys

Ihminen on sähkömagneettinen olento.


Tiedetään, että hyvin heikot sähkömagneettiset impulssit ohjaavat elimistön toimintoja. Hermoston ja verenkierron säätely perustuu sähkömagneettiseen viestintään. Sydän ja aivot toimivat kuin pientaajuuslähettimet. Niiden sähköistä toimintaa voi seurata koko elimistömme alueella ja myös pienen matkan päästä. Sydänkäyrä, EKG, antaa arvokasta tietoa sydämen jokaisesta sykkeestä eri vaiheineen. Myös aivojen ja lihasten sähköistä toimintaa voidaan rekisteröidä (EEG, EMG). Useimpien solujen kalvolla on 70 mV jännite. Unestakin tiedetään, että syvyyden eri vaiheissa aivojen sähkömagneettiset pulssit vaihtelevat (8 – 4 Hz välillä).1)

Jokin elinympäristössämme on muuttunut, sillä kyselytutkimusten perusteella arvioidaan, että n. 5 % eurooppalaisista jo reagoi elektronisille laitteille. Toisin sanoen, 35 miljoonaa ihmistä Euroopassa kärsii sähköherkkyydestä, joka on todellinen ja kasvava ongelma. Italiassa ja Ranskassa rakennetaan säteilyvapaita vyöhykkeitä herkistyneille. 2)

Oireet ja altistavat tekijät

Mistä sähköherkkyyden tunnistaa? Sähköherkkien oireet vaihtelevat yksilöllisesti: Ihon polttelu, pistely ja kuumotus, neurologiset oireet kuten huimaus, keskittymiskyvyn ongelmat, lähimuistin häiriöt, päänsärky, unettomuus, unihäiriöt, sydämen rytmihäiriöt, verenpaineen vaihtelu, lihas- ja nivelkivut ovat mahdollisia.

Oireille altistaviksi osoittautuvat voimalinjat, langattomat verkot, matkapuhelinteknologia, loisteputki- ja energiansäästölamput, tietokoneet sekä monet kodin ja työympäristön sähkömagneettisia kenttiä tuottavat laitteet. Pulssattu teknologia ja sähköverkon häiriöpiikit, transientit, koetaan häiritsevinä. Riskiä sairastua lisäävät kyselytutkimusten mukaan krooninen altistus sähkömagneettisille kentille, elektroniikan kemikaaleille, homeelle, tai raskasmetalleille.

Sähköherkkyyttä on eri asteista. Jotkut tuntevat vain kännykän pistelyn ja kuumotuksen korvalla, mutta suurelle osalle sairastuneista se merkitsee työkyvyn, terveyden ja ansiotason menetystä ja syrjäytymistä yhteiskunnasta.

Herkistyminen lisääntyy

Sähköherkkyyttä ei ole tunnustettu sairaudeksi länsimaissa. Venäjällä siihen suhtaudutaan hyväksyvästi ja kehitetään hoitomuotoja. Ruotsissa herkistyneet luokitellaan toimintarajoitteisiksi. Europarlamentti kehottikin jäsenvaltioita v. 2009 huomioimaan sähköherkkyyden kuten Ruotsissa.

Ruotsissa väestötasolla tehtyjen kyselytutkimusten mukaan (v. 2001) 3,1% on sähköherkkiä, v. 2002 elektroniikkainsinöörien keskuudessa tehty kysely osoitti 12,5%, Skånen alueella tulos oli 16%. Vuonna 2007 matkapuhelimelleen Temo-kyselyssä kertoi reagoivansa 9% Ruotsin väestöstä. 2)

Vastaavia lukuja on nähty Saksassa, 9%, Sveitsissä 5%, Irlannissa 5%, Itävallassa 3,5% ja Etelä-Koreassa 11%. Kanadassa ilmeni 3%:lla vaikeita oireita, mutta lieviä tapauksia löytyi peräti 38%. Kaliforniassa, USA:ssa, sähköherkkyyttä oli 3,2% ja Englannissa 4%. 2)

Itävaltalaistutkija Gerd Oberfeld esitti kysymyksen v. 2005 Electromagnetic and Biology-tiedelehdessä : ”We will all become electrosensitive?” (Tuleeko meistä kaikista sähköherkkiä?) Oberfeld selvitti tilastoja ekstrapoloimalla, että korkean teknologian maissa sähköherkkyys lisääntyy, ja jopa 50% väestöstä olisi sähköherkkiä vuonna 2017. Kolestroli on siis pikkutekijä näiden lukujen rinnalla.

Ihmisen herkkyydestä sähkömagneettisille kentille on tiedetty jo kauan.

Paluu tutkimuksen juurille

Amerikkalainen merivoimien tutkijana –70-luvulla toiminut Zorach L Glaser ja venäläinen Zinaida Gordon lukeutuvat sähköherkkyyden pioneeritutkijoihin. Tosin, heidän aikanaan puhuttiin mikroaaltosyndroomasta tai radiotaajuussyndroomasta tutkasäteilylle altistuneilla.

Glaser rikastutti tiedettä kokoamalla laajan rekisterin, noin 2300 viitettä, vuosien 1920-1972 aikana tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista mikroaaltosäteilyn biologisista vaikutuksista ja mikroaaltosyndroomasta. Glaser raportoi myös tutkasäteilylle työssään altistuneiden oirekuvia. Tutkasäteilyä ei suoranaisesti voi sen taajuuden tai modulaation osalta verrata nykykännyköihin ja wlaneihin. Raportin ydintä sen sijaan voi: vaikutukset ovat biologisia. 3)

Esiin tulee myös niin sanottu ikkunaefekti: Heikotkin, tietyllä taajuudella, teholla ja modulaatiolla vaikuttavat ionisoimattomat sähkömagneettiset kentät voivat olla kehoon vaikuttavia ja tuottaa oireita:

”Unettomuus, huimaus, päänsärky, kilpirauhasoireet, sydämen rytmihäiriöt, korkea verenpaine, EEG-muutokset, keskittymiskyvyn ongelmat, häiriöt ruuansulatuksessa, lihastärinä, kromosomimuutokset ja syöpä”, luokitteli Glaser.

USA:n hallitus varoittelikin 1970-luvulla: ”Matalien mikroaaltosäteilytasojen pitkäaikaisvaikutusten aliarvioimisella tai väheksymisellä voi olla vakavia kansanterveydellisiä seurauksia.” 4)

Neuvostoliitossa tieteessä tehtiin samoja havaintoja eikä idän ja lännen välillä ollut näkemyseroja. Tutkija Zinaida Gordon tunnisti kollegansa Glaserin tavoin mikroaaltosyndrooman, jota Itä-Euroopassa ilmeni aluksi voimalaitos- ja tutkatyöntekijöillä. 5)

Venäjällä on jatkettu Gordonin perinnettä. Säteilyviranomaiset ovat selvittäneet työperäistä ja yksilöllistä altistumista asuin- ja työympäristöissä. Mille säteilyn taajuudelle henkilö on erityisesti herkistynyt? Kenttävoimakkuudet, taajuudet ja modulaatiot selvitetään, yleistä terveydentilaa ja muun maussa aivosähkökäyrää, EEG, seurataan.

Korkeimman säteilyviranomaisen edustajan, Oleg Grigorievin, luokitus herkistyneistä:

1. Ihmiset, jotka ovat työssään altistuneet sähkömagneettisille kentille

2. Ihmiset, joille on kehittynyt yksilöllinen yliherkkyys sähkömagneettisille kentille

3. Ihmiset, joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille

4.   Ihmiset, joille on kehittynyt normaali herkistyminen sähkömagneettisille kentille ja joilla on lisäksi psykosomaattisia reaktioita, jotka eivät ole seurausta sähkömagneettisista kentistä. 6)

Mielenkiintoista, että vastaavia mittauksia aletaan suorittaa vasta nyt työympäristöissä EU-alueella. Tosin, työperäisen altistuksen kriteerit, turvanormit, perustuvat esimerkiksi Suomessa edelleen akuutteihin lämpövaikutuksiin, eivätkä huomioi kumuloituvia kuten Venäjällä ja monessa muussa maassa.

Biologisiin vaikutuksiin perehtynyt tiedemiesryhmä lännessä, The BioInitiative Working Group, on esittänyt v 2007 normien tiukentamista biologisia vaikutuksia enemmän huomioiviksi (sisätiloissa 100 µW/m2 ja ulkona 1000 µW/m2. ) 7)

Ovatko jotkut geneettisesti herkempiä?

Tiedemiehet uskovat, että voi olla geneettisesti alttiimpi ryhmä, jotka oireilevat herkemmin ionisoimattomasta säteilystä, kuten muistakin ympäristöaltisteista. 8)

Moni herkistynyt kokee, että Wlan-kotiverkot ovat laukaisseet sähköherkkyysoireita. Niiden säteily on alhaista nykystandardien valossa, mutta voi häiritä elimistön herkkää tasapainoa.

Muun muassa Pariisin ja New Yorkin kirjastoissa on luovuttu Wlan-verkoista ja siirrytty kaapelitekniikkaan, koska kirjastonhoitajat kertoivat saavansa langattomista verkoista päänsärkyä ja neurologisia oireita.

Samoin kävi Isossa-Britanniassa, jossa opettajien ammattijärjestö on antanut kielteisen kannan Wlan-verkkojen asentamiseen kouluihin. Oppilaat ja opettajat valittivat langattomista verkoista samoja oireita. Kanadalaistutkija Magda Havas kertoo myös Kanadassa koululaisten vanhempien huolestuneen, kun lapsilla alkoi tulla edellä kuvattuja sähköherkkyysoireita sen jälkeen, kun kouluihin asennettiin Wi-Fi, joksi verkkoa siellä kutsutaan. 9)

Viime kesänä julkaistiin mielenkiintoinen (Khurana & al.) tutkimusyhteenveto kaikista matkapuhelinmastojen terveysvaikutuksia käsittelevistä epidemiologisista tutkimuksista. Kahdeksassa raportissa kymmenestä tuli esille lisääntynyt terveysriski. Mikroaalloille altistuneilla nähtiin mm. päänsärkyä, huimausta, sydämen rytmihäiriöitä, kilpirauhasoireita, lihas- ja nivelkipuja, iho-oireita ja tinnitusta korvissa. Unihäiriöt ja unettomuus olivat yleisiä. 10)

Löytyykö tieteestä vahvistusta unihäiriöille?

Vaikutukset uneen

Monet tieteelliset raportit osoittavat, että mikroaaltosäteily vaikuttaa ihmisen elimistöön, mm.uneen ja aivojen sähköisiin toimintoihin (EEG). Ruotsalainen Bengt Arnetz altisti 71 koehenkilöä kolmen tunnin ajan matkapuhelinsäteilylle (1,4 W/kg) ja totesi, että säteily sai aikaan stressireaktion aivoissa. Reaktio vaikutti unen laatuun ja sai aikaan neurologisia oireita kuten päänsärkyä. 11)

Arnetzin kollega Ruotsista, Sara Thomee, havaitsi, että elektroniikalle altistumisen ja unihäiriöiden välillä vallitsee selvä korrelaatio: mitä enemmän tekstiviestejä,  kännykkäpuheluita tai tietokoneen käyttöä, sitä yleisempiä olivat unihäiriöt tutkittaessa 18-25 vuotiaita nuoria miehiä. 12)

Myös Venäjän tiedeakatemian Lebedeva havaitsi muutoksia unen syvyyden eri vaiheissa, altistettaessa 20 koehenkilöä matkapuhelinsäteilylle. EEG-mittaus osoitti säteilyn heikentävän aivojen toiminnalle tärkeän REM-unen vaihetta.

Lebedeva: ”Pitkittynyt altistus matkapuhelinsäteilylle muuttaa selkeästi unen rakennetta. Eri univaiheet korjaavat keskushermoston, sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitusta. Elimistön toimintojen säätely tapahtuu juuri niiden univaiheiden aikana, joihin matkapuhelinsäteilyllä on vaikutusta.” 13)

Provokaatiotestit – väärä tapa tutkia sähköherkkyyttä

Ihmisen herkkyyttä sähkömagneettisille kentille ei ole helppo tutkia. Länsimaissa on tutkittu erilaisilla provokaatiotesteillä, joissa koehenkilön on pitänyt tunnistaa, onko matkapuhelin päällä, vai pois kytkettynä. Provokaatiotestit selvittävät ainoastaan lyhytaikaista altistusta sähkömagneettisille kentille, eivät pitkäaikaista, esimerkiksi asuinympäristössä.

Testien tutkimusasetelmissa on lisäksi ilmennyt heikkouksia. Koelaboratoriossa on voinut lähtökohtaisesti olla taustasäteilyä kuten Työterveyslaitoksen tutkimuksessa Suomessa. Tietokone, jolla ”kauko-ohjattiin” kännyköitä, oli sijoitettu koehenkilön päästä lyhyelle etäisyydelle. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että koehenkilöt reagoivat jo alussa tietokoneelle, eikä kännykän signaali ollut erotettavissa. TEKES (Teknologian kehittämiskeskus) rahoitti tutkimusta yhdessä matkapuhelinteollisuuden kanssa. 14)

James Rubinin altistustestissä 15) osa reagoi voimakkaasti ja joutui keskeyttämään. Keskeyttäneiden oireita ei kuitenkaan huomioitu. Altistusjaksot tulivat liian tiheään, signaali ei vastannut aitoa matkapuhelinsäteilyä, vaan digitaaliset purskeet (1-100 Hz), joilla solututkimuksissa on nähty biologisia vasteita, puuttuivat. Kuten edellä mainittiin, sähköherkät erityisesti reagoivat pulssimaiselle säteilylle.

James Rubinin laajasta tutkimuskatsauksesta sähköherkkyyteen kylläkin ilmenee, että 31 provokaatiotestin joukossa on seitsemän sellaistakin, joissa on nähty eroja verrokeiden ja herkistyneiden välillä. Hollannin viranomaisten TNO-tutkimuksessa tosin kummassakin ryhmässä tunnistettiin yksilöllisesti sekä GSM- että 3G-säteily. Moni koki 3G-säteilystä enemmän neurologisia oireita kuten huimausta, päänsärkyä ja puutumista. 16)

Europarlamentille vuonna 2000 STOA-raportin 17) biologisista reaktioista laatinut Gerald Hyland muistuttaa, että sähkömagneettisten kenttien vaikutukset ihmisiin voivat olla epälineaarisia – kun vastetta hiljalleen alkaa näkyä, se voimistuu nopeasti – ja eri taajuuksilla on yksilöllisiä vaikutuksia modulaatiosta riippuen.

Professori Andrew Marino tutkimusryhmineen on kehittänyt ärsyke-vaste-testin sähkömagneettisen säteilyn vaikutusten selvittämiseksi. Tulokset ovat lupaavia. Epälineaariset vaikutukset tulivat testissä esille. Ensimmäisessä tutkimuksessa kaikki koehenkilöt reagoivat matalataajuiselle magneettikentälle ja vaikutukset ilmenivät aivojen potentiaalien muutoksina (evoked potentials). Tulokset näkyivät kiistatta monitorilta eikä tutkittavalta arvuuteltu tuntemuksia kuten provokaatiotesteissä. Toisessa tutkimuksessa ryhmä käytti samaa menetelmää ja tutki matkapuhelimen vaikutusta aivojen vasteeseen. Tutkittavista 90%:lla ilmeni muutoksia aivojen potentiaaleissa, kun tuloksia analysoitiin epälineaarisin menetelmin. 18)

Tiedettä – kenen hyväksi WHO?

Nykyisin ionisoimaton sähkömagneettinen säteily ei WHO:n mukaan voi aiheuttaa muuta kuin lämpösäteilyn absorboitumista kudokseen tai akuutteja vaikutuksia.

Vielä WHO:n konferensseissa 1970 ja 1981 biologiset vaikutukset, Itä-Euroopan tutkimukset ja ihmisten kokemat reaktiot saivat hyväksyntää: ”Hyvin vähäinen mikroaaltosäteily voi vaikuttaa ihmisen hermojärjestelmään. Eläinkokeissa on nähty muutoksia punasolujen tuotannossa ja immuunijärjestelmän heikkenemistä”, tunnustettiin. 19)

Teollisuutta lähellä oleva, kansainvälisiä turvanormeja suosittava organisaatio, ICNIRP, aloitti yhteistyön WHO:n kanssa -90-luvulla.

Turvanormimme (ICNIRP, International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) vuodelta 1998 ei tunnusta biologisia tai kumuloituvia vaikutuksia, vaan ainoastaan säteilyn lämpöenergian absorboitumisen kehoon. 20) Sallitut tehot matkapuhelintaajuuksilla ovat 10 000 000 µW/m2. Sähköherkkyys luokitellaan herkkyydeksi, joka ei liity sähkömagneettisiin kenttiin (IEI, Idiopathic environmental intolerance).

Matkapuhelinteollisuuden etujärjestöt, GSM-Association, MMF ja FGF, ovat rahoittaneet WHO-hankkeita; esim. vuosina 2005-2006 noin 45% WHO:n EMF-projektin budjetista. 21) ICNIRP:n jäseniä on WHO:n työryhmissä. Vuoden 2010 tutkimusagendan, joka ohjeistaa tutkimusrahoitusta kansainvälisesti, ovat laatineet 19 asiantuntijaa, joista 10 on ICNIRP:n jäsentä. 22)

WHO:n tutkimusagendalla (2010) ei juuri ole ehdolla biologisten vaikutusten, tai ihmisten herkkyyttä sähkömagneettisille kentille, kartoittavia projekteja.

Agenda on paikoin epäjohdonmukainen. Toisaalta korostetaan laadukkaan tutkimussuunnitelman ja dosimetrian (säteilyn absorboituminen esim.koe-eläimiin) merkitystä. Toisaalta viitataan matkapuhelinsäteilyn vaarattomuuteen vetoamalla raporttiin, jossa havaittiin kännykkäsäteilyn suojaavan Alzheimer-taudilta. Kuitenkin, juuri kyseisessä tutkimuksessa (Arendash & al.) dosimetria on erittäin huonolaatuinen. 22)

Tutkimus polkee paikallaan, eikä sysää liikkeelle uusia, tieteellistä varmuutta esimerkiksi ihmisen mahdollisista reaktioista sähkömagneettisille kentille tuovia hankkeita.

Säteilyturvakeskuksen tutkimusmenetelmillä, transkriptiomiikalla ja proteomiikalla, voitaisiin selvittää matkapuhelinsäteilyn vaikutuksia ihmisiin molekyylitasolla esimerkiksi analysoimalla altistettua ihoa tai verinäytteitä. Tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski on pilot-tutkimuksessaan nähnyt solutason vaikutuksia matkapuhelinsäteilylle altistetuilla koehenkilöillä. 23) Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä proteiinimuutosten osalta.

WHO-tutkimusagendan valossa biologisia vaikutuksia tutkivilla tiedemiehillä ei kuitenkaan ole helppoa saada työlleen rahoitusta.

Miten tulevaisuudessa?

Helsingin Sanomissa oli ”HS 50 vuotta sitten” –palstalla röntgenkuvausta koskeva 50 vuoden takainen tiedote: 24)

”Röntgenkuvaus on täysin vaaraton – kansainvälisten säteilysuojamääräysten mukaan jokainen kansalainen voitaisiin pienoiskuvata kerran viikossa koko elämänsä ajan ilman vähäisintäkään sädevahingoittumisvaaraa.” Miten 50 vuoden kuluttua?

Tuleeko Suomesta sähköherkkyyden kärkimaa maailmassa? – CASE Suomi vuonna 2010

Suomessa otetaan käyttöön yhä uusia langattomia verkkojärjestelmiä ja kehitetään teknologiaa, jolla voi ilmasta ladata kännyköitä. 25) Lankapuhelinlinjat on lähes purettu syrjäseuduilla ja kaupungeissa olevat liittymät on hinnoiteltu monelle tavoittamattomiin. Suomalaiskodeissa kaikilla perheenjäsenillä on omat kännykät. Kun lankapuhelimia ei ole, lapset käyttävät kännykkää pääasiallisena puhelimena. Handsfree ei kuulu suomalaislasten – tai aikuisten – vakiovarusteisiin, vaikka jo aikuisten kasvainriskiä selvittävissä meta-analyyseissä nähdään huolestuttavia tuloksia pitkäaikaiskäytössä. 26) Myös muita vaikutuksia on nähty.27)

Yleisöpuhelimet ovat kadonneet katukuvasta, vaikka niiden tarpeellisuudesta on EU-direktiivissä maininta. Myös työpaikoilla luovutaan lankapuhelimista. Langatonta teknologiaa asennetaan liikennevälineisiin, päiväkoteihin. kouluihin, kirjastoihin, museoihin, marketteihin ja sairaaloihin. Sydän- ja muita potilaita valvotaan langattomasti. Kodeissa on langattomia, keskenään kommunikoivia, laitejärjestelmiä ja langattomia kodin vartiointijärjestelmiä.

Matkapuhelintukiasemia on luvallista asentaa asuintaloihin, kouluihin ja päiväkoteihin.

Elektroniikkateollisuuden edustajat osallistuvat tutkimushankkeiden rahoittamiseen ja toimivat johtoryhmätyöskentelyssä.

Kaikki lääkärit eivät ole paneutuneet sähkömagneettisten kenttien terveysongelmiin ja sähköherkkyys luokitellaan usein somaattiseksi.

Tuleeko Ranskasta korkean teknologian kärkimaa maailmassa? CASE Ranska vuonna 2010

Ranskan säteilyviranomainen, AFSSET, johtaja Martin Guesperau: ”Mikäli väestön altistumista sähkömagneettisille kentille voidaan vähentää, se täytyy toteuttaa. Ei ole enää perusteltua väittää, että mitään vaikutuksia ei olla nähty.” 28)

Säteilyn turvanormeja on tiukennettu mm. Pariisissa ja koko Ranskan alueella haetaan teknisiä ratkaisuja säteilyn vähentämiseksi.

Ranskassa lasten matkapuhelimen käyttöön puututaan. Ala-asteen kouluissa on kännykkäkielto.

Teollisuus kehittää laitteita, joilla voidaan ainoastaan lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä – toisin sanoen uusia innovaatioita, joille on todellista tarvetta.

Alle 12-vuotiaille lapsille suunnattu kännykkämainonta on kielletty. Tukiasemien sijoittamista asuintaloihin, koulujen ja päiväkotien läheisyyteen pyritään välttämään. Niitä on purettu asuintaloista tuomioistuimen päätöksellä.

Viranomaiset noudattavat Euroopan Ympäristöviraston suositusta kaapelitekniikasta. Internet-yhteyksissä suositaan langallisia vaihtoehtoja.

Ranskalaiset käyttävät kännyköitä, mutta harkiten. Monissa kodeissa ja virastoissa on säilytetty lankapuhelimet. Kaduilla on yleisöpuhelimia.

Hallitustasolla on päätetty tutkimusprojektien riippumattomuutta ajatellen sulkea teollisuus pois hankkeista. Terveysriskien mahdollisuuteen, kuten sähköherkkyyteen, suhtaudutaan vakavasti.

Syöpätautien erikoislääkäri, Professori Dominique Belpomme: 29)

”Sähköherkkyys on todellinen, kasvava terveysongelma, joka voi olla suuri uhka kansanterveydelle. Hippokrateen valaan vedoten, puolustan kansanterveyttä. Ellemme nyt toimi, joudumme maksamaan siitä kovan hinnan. Puhun taloudellisia intressejä vastaan, mutta eihän sairaita voi pois pyyhkäistä! Kaikki lääkärit eivät tunne sähköherkkyyttä, mutta ovat alkaneet ymmärtää mistä on kysymys, kun potilaita tulee koko ajan lisää. Tapaan vastaanotollani lapsiakin, joilla on keskittymiskyvyn ja muistin ongelmia, dysfleksiaa ja päänsärkyä. Varovaisuusperiaatetta on noudatettava. On toimittava kuten tupakan kohdalla, perustettava savuttomien alueiden tapaan säteilyvapaita vyöhykkeitä. Julkisissa tiloissa, kuten liikennevälineissä ja kirjastoissa, Wlanit on kiellettävä.

Onkologina (syöpätautien erikoislääkärinä) kiinnostuin sähkömagneettisista kentistä, koska niillä on todistetusti yhteys neurologisiin sairauksiin ja syöpään.

Ruotsalaisten yhteistyökumppaneidemme kanssa olemme tehneet mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa nähtiin yhteys Alzheimer-tautiin. Pidän todennäköisenä, että sähkömagneettiset kentät lisäävät veriaivoesteen läpäisevyyttä ja sitä kautta ympäristömyrkyt pääsevät kulkeutumaan aivo- ja selkäydinnesteeseen. Olemme tutkineet klinikallamme 400 potilasta ja tehneet uudenlaisen diagnoosimenetelmän. Kehitämme hoitomuotoja helpottaaksemme sairastuneiden tilannetta. Huhtikuussa 2011 järjestämme UNESCOssa kolmannen ”Appel de Paris” – seminaarin ja koulutamme uusia ympäristösairauksiin, myös sähköherkkyyteen, erikoistuvia lääkäreitä.”

 

LÄHTEET:

1) Fysiologian emer. prof. Osmo Hännisen (Kuopion yliopisto) haastattelu 4.9.2010

2) ”Elöverkänslighet ökar i Sverige och världen”, Ann Rosenqvist Atterbom, Miljömagasinet nr 12, mars, 2010

3) NMRI, Research Report 2, Bibliography of reported biological phenomena (effects) and clinical manifestations attributed to microwave and radio-frequency radiation”, Zorach R. Glaser, Ph.D

4) The Electromagnetic Radiation Management Advisory Council.The Presidents Office of Telecommunications Policy, 1971

5) Mobiltelefonins hälsorisker, s. 46, Mona Nilsson, 2010

6) The Protocol of Health Diagnostics for EMF Exposed People, Oleg Grigoriev

7) http://www.bioinitiative.org

8) STUK:n tutkimusprof.Dariusz Leszczynskin haastattelu, 2004

9) http://www.magdahavas.org

10) Khurana & al. Epidemiological Evidence for a Health Risk from Mobile Phone Base Stations, IJOEH,Vol. 16, No.3, 263-267

11) Cell Phone Radiation Triggers Insomnia, Kate Melville, 23.1.2008, BBC

12) TT: IT kan ge symtom på psykisk ohälsa, 26.11.2004

13) Lebedeva, Sulimov, Sulimova, Korotkovskava, Gallius,:Investigation of Brain Potentials in Sleeping Humans Exposed to the Electromagnetic Field of Mobile Phones, Critical Reviews inBiom. Engineering, 2001

14) Hietanen M, HämäläinenA, Husman T, 2002, Hypersensitivity symptoms associated with exposure tocellular telephones: No causallink, Bioelectromagnetics 23:264-270

15) Rubin GJ Das Munshi J, Wessely S. 2005: Electromagnetic hypersensitivity:A systematic review of provocation studies, Psychosom Med 67:224-232

16) Zwamborn, A.P.M.et al. Effects of global communication radiofrequency fields on well being and cognitive functions of human subjects with and without subjective complaints (TNO report 2003)

17) Hyland, STOA-report, PE 297, 574, EU-Parliament

18) The effects of low-frequency envoronmental-strength electromagnetic fields on brain electrical activity: acritical review of the literature, Simona Carruba, Andrew Marino, Electromagnetic Biology and Medicine, 27:28-101, 2008

19)) Biological effects and health hazards of microwave radiation, Proceedings of an International Symposium,Warsaw,15-18, October 1973, WHO:International Programme on chemical safety, environmental health criteria16, radiofrequncy and microwave 1981

20) ICNIRP Guidelines 1998

21) Mobiltelefonins hälsorisker, Mona Nilsson, www.microwavenews.com

22) Leszczynski, blogi Between A Rockand A Hard Place

23)”Moble phone radiation might alter protein expression in human skin”, Karinen & al. BMC Genomics 2008, 9:77

24) HS, 6.9.2010

25) Tiede 6/2007, langaton sähkö tulee

26) Mobile Phone Use and riskof tumors: a meta-analysis,journal ofclinical oncology, vol 27, no 33 (november20)2009:pp 5565-5572, Seung-Kwon Myung & al,

The Pathophysiology, Special Issue Electromagnetic Fields (EMF),Volume 16, issues 2-3, August 2009,

Khurana & al. Cell Phones and brain tumors a review including the long term epidemiologic data,surg.Neurol; 2009

27) Matkapuhelinteknologia, mitkä ovat terveysriskit, Hänninen & al, 2007

Cherry,N:Evidence that Electromagnetic radiation is genotoxic: The implications for the epidemiology of cancer and cardiac, neurological and reproductive effects, May 2000

REFLEX, Final report, 2004

http://www.bioinitiative.org

28) AFSSET: Les Radiofrequences, October 2009

29) Belpommen haastattelu/ Mervi Harjunpää-Verhasselt, Pariisi, 9/2010


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.

Julkaistu

”Big news” – Matkapuhelinsäteily aiheuttaa mahdollisesti syöpää


”Big news” – Matkapuhelinsäteily aiheuttaa mahdollisesti syöpää

IARC:ssa Suomea edustivat Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski ja Itä-Suomen yliopistosta professori Jukka Juutilainen.


Dariusz Leszczynski kuvaa päätöstä blogissaan sanoilla ”Big News”:

”Kun IARC toteaa asian näinkin avoimesti ja selkeästi, on syytä olettaa, että taustalla on riittävästi tieteellisiä todisteita. IARC ei asettaisi mainettaan vaakalaudalle tällaisen väitteen vuoksi ilman, että asiasta ei olisi riittävästi todisteita.”

”Mielestäni 2B-luokitus – mahdollisesti karsinogeeninen – kuvaa hyvin tämänhetkistä tietämyksemme tasoa. Luokitus on myös tulkittavissa IARC:n viestiksi tiedeyhteisölle: Tarvitsemme lisää laadukasta tutkimusta voidaksemme jatkossa luotettavasti arvioida radiotaajuisen säteilyn riskejä. Kännykän käyttäjiä on jo aiemmin ohjeistettu noudattamaan varovaisuutta, joten tässä suhteessa ei tarvita mitään lisätoimenpiteitä. Kuluttajia pitäisi kuitenkin aika ajoin muistuttaa varovaisuusperiaatteesta, jotta he rajoittaisivat altistumistaan. On hyvä pitää mielessä, että IARC-luokitus kattaa vain radiotaajuisen säteilyn syöpäriskin. Paneelissahan ei käsitelty muita mahdollisia terveysvaikutuksia”, kommentoi Leszczynski.

Kohtalonkysymys teollisuudelle?

Matkapuhelinteollisuus on IARC:n päätöksestä keskusteltaessa viitannut siihen lieventävään tosiasiaan, että kännykkä on samassa kategoriassa kuin kahvi ja sivuuttanut mielellään lyijyn ja pakokaasut. Tosin kahvinkin vaikutuksista tiedetään, että se joidenkin tutkimusten mukaan voi lisätä virtsarakon syöpäriskiä, mutta toisaalta myös ehkäistä paksusuolen kasvaimia.

Matkapuhelinteollisuudelle, myös Nokialle, WHO:n päätös voikin olla ”kohtalonkysymys”. Baltimorelainen asianajaja Joanne Suder kertoi Reutersin haastattelussa, että jopa sadat asiakkaat hakevat nyt korvauksia kännykkäfirmoilta, joiden joukossa ovat mm. Nokia, Samsung ja AT&T. Yrityksiä syytetään siitä, että ne ovat tähän mennessä antaneet ymmärtää puhelimiensa olevan turvallisia, vaikka ovat olleet tietoisia potentiaalisista vaaroista.

Oikeudenkäynnissä pyritään paitsi saamaan taloudellisia korvauksia, myös toisaalta velvoittamaan kännykkäfirmoja tarjoamaan myyntipakkauksissa säteilyä vähentäviä handsfree-laitteita.

Ruotsissa TeliaSonera uutisoikin heti panostavansa kiinteään valokuituverkkoon. Kuinka meillä? Valokuitua laajennetaan kattavasti vuoteen 2015 mennessä, mutta toistaiseksi kiinteän puhelimen saatavuus kuidun kautta on jäänyt epävarmaksi. IARC:n kannaotto edellyttäisi varovaisuusperiaatteen noudattamista ja lankapuhelimen säilyttämistä pitkiä puheluita varten.

Tuore liikenneministeri Merja Kyllönen suhtautuu vakavasti IARC-luokitukseen ja tukee kiinteän puhelinverkon säilyttämistä:

”…kiinteän puhelinverkon saatavuus pitää olla toiminnallisesti kaikille mahdollista. Perusperiaate on, että lasten turvallisuus on asia, jolla ei ole leikkimistä.” Kyllönen viittaa Säteilyturvakeskuksen suositukseen vuodelta 2009, jossa kehotetaan lapsia puhumaan pitkät puhelut lankapuhelimesta.

WHO tiukentanut linja

WHO:n aiemmat riskinarvioinnit ovat olleet suopeita teollisuudelle. Maailman terveysjärjestö on pitkälti antanut painoarvoa elektroniikkateollisuuden näkemyksiä myötäilevälle ICNIRP-komissiolle (International Comission on Non-Ionizing Radiation Protection) asiantuntijana. ICNIRP ei tunnusta matkapuhelinsäteilyn biologisia vaikutuksia ja sen turvanormit radiotaajuiselle säteilylle ovat vuodelta 1998, ajalta, jolloin nykyisiä langattomia verkkojärjestelmiä ei ollut käytössä. ICNIRP valitsee jäsenensä kutsuntamenettelyllä.

Lyonin WHO-kokouksessa nousivat esille myös läpinäkyvyys ja tutkijoiden sidonnaisuudet teollisuuteen. IARC:n epidemiologiayksikköön puheenjohtajaksi kutsuttu ruotsalaisprofessori Anders Ahlbom erotettiin tehtävästään jääviysepäilyjen vuoksi. Ruotsalainen journalisti Mona Nilsson paljasti, että Ahlbomilla on yhdessä veljensä kanssa Brysselissä lobbausfirma, jonka toimialana on mm. IT-teollisuuden tuotteiden markkinointi ja turvanormeihin ja lainsäädäntöön vaikuttaminen. Ahlbom on lisäksi pitkäaikainen ICNIRP:n jäsen ja toiminut asiantuntijatehtävissä avainpaikoilla sekä EU:n SCENIHR-komiteassa että Ruotsin Karoliinisen Instituutin tieteellisessä neuvostossa.

Israelissa herätty riskeihin

Israelin WHO-tutkija Siegal Sadetzki ei yllättynyt IARC:n tulkinnasta: ”Teknologia kehittyy huomattavasti nopeammin kuin tietämyksemme sen biologisista vaikutuksista meihin. Liikumme tieteessä edelleen ns. harmaalla alueella, mutta kuitenkin on olemassa indikaatioita riskeistä. Indikaatiot ovat sen verran selkeitä, että on syytä sytyttää punainen varoitusvalo.”

Sadetzki julkaisi alkuvuodesta yhdessä toisen WHO-tutkijan Elisabeth Cardisin kanssa OEM-tiedelehdessä katsauksen, joka jo ennakoi IARC-luokitusta: ”Vaikkakaan varmoja johtopäätöksiä ei tällä hetkellä voida vetää tutkimusten metodologisista heikkouksista johtuen, useat niistä kuitenkin osoittavat riskejä pitkäaikaiskäytössä juuri suurkuluttajien kohdalla.”

Israelista on kantautunut mielenkiintoisia uutisia. Hebrewin yliopiston tutkijat Jerusalemista raportoivat havainneensa tietyn korvasylkirauhastyypin jyrkkää kasvua vuoden 2001 jälkeisenä aikana. Mielenkiintoista, että syöpätapaukset erityisesti korvan alueen rauhasessa ovat lisääntyneet. Sitä vastoin kielen tai leuan alla olevissa rauhasissa ei vastaavaa havaita.

Uutisen tekee merkittäväksi se, että Israelin WHO-tutkimuksessa kolme vuotta sitten prof. Siegal Sadetzki näki sylkirauhassyövän riskin kännykän käyttäjillä kasvavan jo viiden vuoden käytön jälkeen.

Kiinassa tutkitaan väestötason riskejä

Myös Kiinalaiset Beijingin yliopistotutkijat raportoivat WHO-kokouksen alla tähänastisesti merkittävimmästä yhteydestä matkapuhelimen käytön ja sylkirauhassyövän välillä. Aineisto on tosin alustava, eikä siitä ole suljettu pois muita mahdollisia tekijöitä kuten ikä, sukupuoli tai tupakointi.

”Viimeisen viiden vuoden aikana on ilmennyt lukuisia nuoria potilaita, joille on kehittynyt sylkirauhaskasvain. Halusimme löytää tällaiseen kehitykseen syyn”, kommentoi professori Haizhong Zhang (PLA General Hospital).

Tutkimus osoittaa kasvaintyypistä ja kännykän käytön määrästä riippuen jopa 10 – 31-kertaista syöpäriskiä. Yli 2,5 tuntia päivässä kännykkää käyttäneillä riski oli 31-kertainen, kun aiemmissa tutkimuksissa on nähty kaksin- tai kolminkertainen yhteys. Tutkijat, Y. Duan ja R. F. Bu, näkevät yleisellä tasolla viitteitä annos-vaste -suhteesta: mitä enemmän puheluita sitä suuremmat riskit.

Länsimaisten tilastojen mukaan sylkirauhaskasvaimet ovat harvinaisia – noin 2,5 – 3 tapausta 100 000 kohti. Hyvänlaatuiset kasvaimet ovat pahanlaatuisia yleisempiä. Yksikään ryhmä ei tähän mennessä ole tarkastellut pahanlaatuisia sylkirauhaskasvaimia yhtä yksityiskohtaisesti kuin kiinalaiset.

Ovatko rekisteritutkimukset luotettavia?

Tekniikka & Talous-lehdessä IARC-asiantuntija, Itä-Suomen yliopiston professori ja ICNIRP:n jäsen Jukka Juutilainen arvioi, että riski on yksilötasolla pieni, mutta väestötasolla suuri. Juutilainen viittaa kommentissaan syöpärekiseritutkimuksiin.

WHO-luokitus (2B) voi kuitenkin joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla alakanttiin. ”On olemassa kasvavassa määrin todisteita aivosyövän ja matkapuhelimen välisestä yhteydestä”, kommentoi australialainen aivokirurgi Charlie Teo IARC-luokitusta.

Teo 5.4.2009 Australian ABC-kanavalla: ”I am incredibly worried, concerned, depressed at the number of kids I am seeing coming in with brain tumours. Malignant brain tumours. Just in the last three or four weeks I´ve seen nearly half a dozen kids with tumours which really should have been bening and they have all been nasty, malignant brain tumours. We are doing something terribly wrong. The dramatic increase in the incidence of brain tumours has coincided with the increase in mobile phone use. We have to at least make the public aware of the potential causes of that.”

Tähänastiset syöpärekistereihin pohjautuvat tutkimukset, jotka siis myös olivat IARC:n luokituksessa arvioitavina, eivät sisällä kaikkia syöpätapauksia. Otetaan esimerkiksi tutkimus Isosta-Britanniasta. Frank deVocht Manchesterin yliopistosta sai helmikuussa osakseen laajaa huomiota kansainvälisessä mediassa. Yhdeksän vuoden tutkimusjaksolla (1998-2007) ei de Vochtin mukaan nähty kännykänkäytön riskejä.

Britanniassa on esitetty vuonna 2009 mm., että rekiseristä puuttuisi jopa 50 prosenttia aivosyöpätapauksista. Kampanja ”Register my tumour – recognise me” on käynnistetty 2009 tilastojen korjaamiseksi. Esimerkiksi Kaakkois-Englannin tilastosta puuttuu 5930 aivokasvainpotilasta.

De Vochtin tutkimus perustuu Ison-Britannian syöpärekisteriin, jossa myöskään kaikkia hyvänlaatuisia kasvaimia ei ole rekisteröity, vaikka nekin saattavat johtaa potilaan kuolemaan.

Suomen rekisteri ei ilmoitusvelvollisuudesta huolimatta kata kaikkia hyvänlaatuisia kasvaimia. Ne puuttuvat myös USA:n rekisteristä. Tanskan ja Ruotsin rekisterit ovat kohdanneet arvostelua puutteiden vuoksi.

Suomen rekisterissä nähdään kasvua joidenkin syöpätyyppien kohdalla, mutta syöpä liitetään mm. viruksiin ja perinnöllisiin tekijöihin. Mielenkiintoista, että Suomen rekisterissä ei myöskään näy aivolymfoomapiikkiä, vaikka monissa sairaanhoitopiireissä on pantu merkille ja tilastoitu, että erityisesti nuorilla henkilöillä on nähty aivolymfooman kasvua. Ilmiö on kansainvälinen, ja lääkärit ovat monissa maissa huolissaan. Voiko lymfooma liittyä kännykkäsäteilyyn?

Australialaistutkimuksessa altistettiin 100 siirtogeenistä hiirtä kännykkäsäteilyä vastaaville tehoille 30 minuutin jaksoissa kaksi kertaa päivässä 18 kuukauden ajan. Hiirillä toettiin 2,4-kertainen lymfoomariski kontrolliryhmään nähden.

Tulevaisuus

Nähtäväksi jää, kuinka IARC:n ”kultainen standardi” vaikuttaa kuluttajatasolla. Tiedon soveltaminen uusiin, turvallisiin päätelaitteisiin ja tiukempiin turvastandardeihin olisi perusteltua. Handsfree pakollisena myyntipakkaukseen, kännykkätarra, joka ilmaisisi puhelimen säteilytason ja kuluttajien toistuva muistuttaminen riskeistä olisivat ensisijaisia toimenpiteitä.

Myös Professori Martin Blank USA:sta herättelee päättäjiä IARC:n jälkimainingeissa: ”Mikäli emme suostu kohtaamaan riskejä nyt ja panostamaan voimavarojamme valtakunnallisesti riskien torjuntaan, saattavat vahingot muodostua sekä ihmiselle että eläimille ja koko ympäröivälle luonnolle peruuttamattomiksi. Onkin tärkeää, että kansanterveydestä vastaavat viranomaiset ymmärtävät toimintansa – tai liian hitaan reaktionsa – seuraukset tässä kansanterveydelle perustavaa laatua olevassa kysymyksessä.”

Erja Tamminen

Tietokirjailija

Järvenpää


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.

Julkaistu

Tutkijat peittelivät matkapuhelimen syöpäriskiä kartoittaneessa tutkimuksessa koottuja tietoja


Tutkijat peittelivät matkapuhelimen syöpäriskiä kartoittaneessa tutkimuksessa koottuja tietoja

Interphone alkoi vuonna 2000 ja tietojen keruu päättyi 2004. Tutkimusta rahoittivat suurin piirtein puoliksi matkapuhelinteollisuuden kattojärjestöt (GSM Association, Mobile Manufacturers Forum) ja EU.


Pohjoismaiseen hankkeeseen osallistuneen ryhmän muodostivat Ruotsi, Suomi, Norja,Tanska sekä Iso-Britannia. Edellä luetelluista maista kootut tiedot yhdistettiin ja julkaistiin vuonna 2007. Tulokset kaikkien hankkeeseen osallistuneiden maiden osalta julkaistiin vuonna 2010. Interphone-tutkimus osoitti muun muassa suurkuluttajilla, eli 30 minuuttia päivässä kymmenen vuoden ajan tai tunnin päivässä neljän vuoden ajan kännykkää käyttäneillä pahanlaatuisen aivokasvainriskin kasvua. Tutkimustulosten valossa nykypäivän kännykänkäyttäjä kuuluu siis riskiryhmään. Vuonna 2011 julkaistiin lisäksi kohonnutta kuulohermokasvainriskiä ilmentävät tulokset.

Interphone-tutkimustulokset aivokasvainriskistä myötävaikuttivat yhdessä ruotsalaisen Örebron sairaalan Professori Lennart Hardellin vastaavien tutkimustulosten kanssa pitkälti Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitoksen (IARC) päätökseen toukokuussa 2011 luokitella matkapuhelinsäteily ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle” luokkaan 2B.

Langattomia puhelimia koskeva materiaali raportoimatta

Lukuisat tutkijat ja monet kriittisesti aihepiiriä seuraavat tahot ovat jo vuosia tuoneet esille Interphone-tutkimuksen riskiä aliarvioivia osatekijöitä. Muun muassa langattomien puhelimien (kutsutaan myös DECT-puhelin) käyttäjiä on tutkimuksessa luokiteltu altistumattomaan ryhmään siitäkin huolimatta, että kyseiset henkilöt altistuvat matkapuhelimen kaltaiselle säteilylle. Joissakin maissa tutkimusajankohtana (etupäässä 90-luvulla) käytettiin langattomia puhelimia kustannusssyistä pitkiäkin aikoja. Ne olivat hinnoiteltuja kuten lankapuhelimet joiden käyttö tuohon aikaan oli matkapuhelimen käyttöä edullisempaa.

WHO:n syöväntutkimuslaitoksen (IARC) 2000-luvulla määrittämän tutkimusprotokollan mukaan oli määrä selvittää myös ”muita viestintävälineitä”, jotka hyödyntävät radiotaajuista säteilyä kuten langattomat puhelimet, satelliittipuhelimet ja niin sanotut walkie-talkie-puhelimet. Myös työperäistä altistusta radiotaajuuksilla toimiville puhelintyypeille piti selvittää.

Pohjoismainen ryhmä kysyikin lomakkeessaan altistusta näille eri puhelintyypeille. Ongelma on, että tutkijat kieltävät asian julkaisussaan vuonna 2007. Tutkijat toisin sanoen pimittivät tärkeän tiedon langattoman puhelimen mahdollisesti aivokasvainriskiä lisäävästä vaikutuksesta.

Vuonna 2007 pohjoismaiset tutkijat (Lahkola & al. 2007) kirjoittivat International Journal of Cancer -tiedelehdessä:

DECT-puhelimien, tai muiden langattomien puhelimien käyttöä ei tiedusteltu, koska niiden ei odotettu olevan potentiaalinen altistuslähde”.

(”The DECT-phones or other cordless phones were not enquired about because they were not regarded as potential material exposure sources.”)

Dect-puhelimista ei kysytty”

Vuonna 2010 Anna Lahkolalta tiedusteltiin asiasta. Lahkola vastasi:

”Haastateltavilta ei kysytty DECT-puhelimista, koska niiden ei arveltu olevan potentiaalinen altistuslähde.”

MN: ”Mistä päättelitte, että DECT ei olisi mahdollinen altistuslähde?”

Lahkola: ”En tiedä asiasta sen enempää, mutta tutkimuksen käynnistyessä meillä ei ollut tietoa vaikutuksista niin alhaisilla altistustasoilla.”

Lisäksi Lahkola vahvisti: ”Kaikki tutkimusryhmät noudattivat samaa tutkimusprotokollaa.”

Kysymyslomake

Se mitä Lahkola kirjoitti vuonna 2010 ja julkaisussa 2007 eivät pitäneeet paikkaansa.

Suomalaisryhmä oli kuitenkin kysynyt langattoman puhelimen käytöstä lomakkeella, jonka malli oli toimitettu kaikille tutkimusryhmille hanketta koordinoivasta IARC:sta. DECT-puhelimen ja muiden langattomien puhelimien osalta oli siis kysytty kuinka monta minuuttia päivittäin, kuukausittain, viikottain tai tutkimusperodin aikana sitä oli käytetty. Myös Anna Lahkola kollegoineen esitti nämä kysymykset kaikille tutkimukseen osallistuneille. Suomessa käytetty kyselylomake, josta sain kopion syksyllä 2011 vahvistaa asian.

Kun tapasin päävastuussa Suomen tutkimuksesta olevan professori Anssi Auvisen marraskuussa Brysselissä pidetyssä sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksia selvittelevässä konferenssissa, tiedustelin vielä häneltäkin asiaa: ”Kysyittekö langattomista puhelimista tutkimuksessanne?” Tällä kertaa vastaus oli myöntävä.

”Kyllä, kysyimme langattomien puhelimien käytöstä.”

Kun kysyin, miksi tutkimustuloksia niiden osalta ei ole julkaistu, Auvinen vastasi, ettei heillä ole ollut aikaa.

Auvinen oli toinen International Journal of Cancer -lehden artikkelin kirjoittajista. Hän kirjoitti tiedelehdessä, että langattomien puhelimien käyttöä ei oltu kysytty. Auvinen on siirtynyt nyt työskentelemään IARC:en, jossa hänen eräänä tehtävänään on käsitellä Interphone-tutkimukseen liittyvää vielä julkaisematonta materiaalia.

Soittokierros talvella 2012 osoitti, että muissakin pohjoismaisissa tutkimusyksiköissä oli kysytty DECT-puhelimen käytöstä. Sen sijaan Norjan ja Tanskan ryhmät eivät lähettäneet kopioita kyselylomakkeestaan. Norjalaiset selittivät, etteivät saa ulos lomaketta tietokoneeltaan ja Tanskassa kesän 2011 tulvat olivat Professori Christer Johansenin mukaan tuhonneet lomakkeet ja muunkin materiaalin mennessään. Johansen oli päävastuussa Tanskan osalta hankkeesta.

Ruotsin tutkimustulokset salaisia

Syksyllä 2011 sain Ruotsin kyselylomakkeen nähtäväksi, mutta toimepide ei tapahtunut ilman vastustusta. Tutkimuksesta vastaavan Maria Feychtingin mukaan materiaalia ei voitu luovuttaa, koska ”tutkimus oli kesken”.Vasta valitus tuomioistuimeen sillä perusteella, että Ruotsin tutkimustulokset oli julkaistu jo vuonna 2005 tuotti toivotun tuloksen. ”..tutkimus julkaistu ja asiakirjat voidaan luovuttaa.” 1

Ruotsalaistutkijat ovat ainoa ryhmä, joka on julkaissut langattomien puhelimien riskejä koskevat tulokset: Maria Feychting:

In addition to our analysis of mobile phones, we analyzed if the use of European digital enhanced cordless telecommunications (DECT) phones increases the risk of glioma or meningioma.”

Matkapuhelinsäteilyn lisäksi analysoimme, lisääkö langattoman puhelimen käyttö gliooman tai meningeoman riskiä.”

Ruotsalaisten väittämä langattomien puhelimien säteilylle altistumisen selvittämisestä ei pidä täysin paikkaansa, sillä mielestäni riskiä ei kartoitettu kunnolla. Lomakkeessa tiedusteltiin vain ”vähintään kerran viikossa vähintään 6 kuukauden ajan” tapahtuvaa käyttöä. Toisin sanoen niin vähäistä, ettei näin alhainen altistus todennäköisesti lisäisi syöpäriskiä. Sen sijaan enemmän kuin kuuden vuoden ajan altistuneiden kohdalla, joilla riski on saattanut kasvaa, tutkimustulokset ovatkin luokiteltu salaisiksi.

Vertailun vuoksi aniharva tutkija löytäisi esimerkiksi keuhkosyöpäriskin kuuden vuoden latenssiajalla henkilöillä, jotka polttavat vain kerran viikossa yhden tupakan vähintään kuuden kuukauden ajan. Runsaasti tupakoivien kohdallahan riskit ensin havaittiin epidemiologisissa tutkimuksissakin.

Interphonen ulkopuolisista tutkimusryhmistä syöpälääkäri Lennart Hardell Örebrosta havaitsi vastaavassa matkapuhelimen syöpäriskiä kartoittavassa tutkimushankkeessaan, että riski saada aivokasvain langattoman puhelimen käyttäjillä kasvoi ensin siinä ryhmässä, joka oli käyttänyt puhelinta vähintään 1000 tuntia. 2

Maria Feychting selittää langattomien kotipuhelimien tutkimustulosten salassapidon eniten altistuneella ryhmällä sillä, että ”tutkimus on vielä meneillään.” Karoliinisen sairaalan yliopiston rehtori Bengt Norrving kommentoi tuomioistuimelle: ”Ei ole olemassa mitään erityistä sopimusta tai sitoumusta, että kaikki materiaali pitäisi julkaista ennen tiettyä päivämäärää. Se, että tulokset julkaistaan tiedelehdessä ei merkitse, että tutkimusprojekti olisi päättynyt.”

Mutta WHO:n ja EU:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan niin kansallisten raportien kuin kaiken muunkin materiaalin piti olla raportoitu jo vuonna 2005.

”Upon completion of the national component of the Interphone study, its findings shall be issued for publication by the national study group members.” 3

Kansallisia osaraportteja ei ole julkaistu, Suomenkaan osalta.

Muitakin radiotaajuisen säteilyn lähteitä oli selvitetty (CB-radio, satelliittipuhelin, walkie-talkie, työperäinen altistus), mutta tietoja ei ole raportoitu vaikka sopimus edellyttäisi. Sen sijaan tiedot on luokiteltu salaisiksi kuudeksi vuodeksi eteenpäin. Tutkimustuloksilla olisi kuitenkin suuri merkitys niille, jotka käyttävät matkapuhelimen lisäksi muitakin radiotaajuuksilla toimivia laitteita. Ruotsalaisryhmällä on siis ollut tiedot käytettävissään vuodesta 2005 ja pohjoismaisella ryhmällä vuodesta 2007.

Kohonnut riski pyritään kumoamaan

Tutkimusaineisto kaikkien kolmentoista maan osalta koskien pahalaatuista aivokasvainriskiä julkaistiin neljä vuotta myöhässä vuonna 2010, koska tutkijat eivät olleet yksimielisiä aivokasvainriskiä koskevista tuloksista. Matkapuhelinteollisuuden näkökulmasta aivokasvainriskin tunnustamista voisi rinnastaa tikittävään aikapommiin.

Maria Feychting esitteli Ruotsin Interphone-tutkimuksen osaraportin. Toisin kuin IARC:n projektijohtaja Elisabeth Cardis, hän kielsi Interphone-tutkimuksen osoittavan kohonnutta aivokasvainriskiä. Feychting käytti lehdistötilaisuudessa suuren osan ajasta tutkimuksessa ilmenevien riskien vähättelyyn, vaikka tosiasiassa riski on olemassa ajatellen erityisesti nykypäivän matkapuhelinkäyttäjiä.

Feychtingin tulkinta johti Dagens Nyheterin näyttävään etusivun uutisointiin jossa todettiin, että myytti matkapuhelimen ja aivokasvainriskin välisestä yhteydestä voidaan haudata. Samanaikaisesti tahollaan IARC:n projektijohtaja Elisabeth Cardis kommentoi kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa, että tulokset ovat huolestuttavia syöpäriskin osalta erityisesti nykypäivän kännykänkäyttäjiä ajatellen. Feychtingin tulkinnasta riippumatta ja samojen tutkimustulosten pohjalta WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC teki täysin päinvastaisen tulkinnan vuotta myöhemmin. IARC luokitteli matkapuhelinsäteilyn luokkaan 2B (mahdollisesti karsinogeeninen ihmiselle), eli samaan luokkaan kuin lyijyn ja pakokaasut.

Kysymys samankaltaisesta säteilystä

Missä mahtaa olla looginen selitys sille, että langattomien kotipuhelinten käyttöä ei ole raportoitu kuten alkuperäinen Interphone-tutkimuksen protokolla edellyttäisi? Sellaista argumenttia on esitetty, että langaton kotipuhelin lähettää ”vain” 10 mW, joka on niin alhainen taso, ettei sillä olisi merkitystä terveydelle. Hyvässä kentässä toimivan GSM-puhelimen säteily on kuitenkin samaa luokkaa. Sitä paitsi langattomia kotipuhelimia käytettiin tutkimusperiodin aikana (1990-luvulta 2000-luvun alkuun) keskimäärin pidempiä ajanjaksoja. Langattomille kotipuhelimille on siis jopa monissa tapauksissa altistuttu enemmän kuin matkapuhelimille. Esimerkiksi Hardell on havainnut aivokasvainriskiä kartoittavissa tutkimuksissaan, että langatonta kotipuhelinta on käytetty kolme kertaa enemmän kuin matkapuhelinta.

The GSM phones have a median power of 10-20 m/W, i.e. the same order of magnitude as the cordless phones. With the longer calling time with cordless phones the ”dose” for cordless users is then even higher than for that of the GSM users.” 4

”GSM-puhelinten keskimääräinen teho on 10-20 m/W, joka vastaa langattomien kotipuhelinten tasoa. Ottaen huomioon kotipuhelinkäyttäjien puhelujen pidemmät kestot, ”säteilyannos” langattomien kotipuhelinten käyttäjille on jopa suurempi kuin matkapuhelinten käyttäjillä.”

Se, että matkapuhelintutkimuksessa luokitellaan suuri joukko matkapuhelinsäteilyn kaltaiselle säteilylle altistuneita altistumattomien joukkoon, johtaa riskin aliarviointiin. Tämän on todennut muun muassa ryhmä italialaisia asiantuntijoita raportissaan, jossa on selvitetty aivokasvainten ja matkapuhelinsäteilyn välistä yhteyttä.

The negative results produced by studies funded by the cell-phone companies are affected by many biases and flaws, giving rise to a systematic underestimate of the risk.” 5

Matkapuhelinteollisuuden rahoittamien tutkimusten negatiivisiin tutkimustuloksiin vaikuttavat monet vääristelyt ja virheet, jotka johtavat riskien systemaattiseen aliarviointiin.”

Matkapuhelinteollisuus rahoitti Interphone-tutkimusta ja monet teollisuuden luottotutkijat osallistuivat siihen. Yksi heistä oli Joe Wiart, joka oli mukana tutkimuksen suunnittelusta vastaavassa työryhmässä. Hän on ranskalaisen matkapuhelinoperaattori France Telecomin palveluksessa.

Ei ole epäilystäkään laitevalmistajien vahvoista intresseistä vaimentaa matkapuhelimen käyttöön liittyvien riskien esille tuomista. Todistettu aivokasvainriski olisi katastrofi tälle valtavalle ja rahakkaalle teollisuudelle, jossa on mukana maailman suurimpia yhtiöitä, joiden taloustilanne voisi heikentää koko maailmantaloutta. Yhteys tämän teknologian ja syövän välillä osoittautuisi sekä taloudelliseksi että lääketieteelliseksi katastrofiksi.

Mona Nilsson (käännös ruotsista suomeksi: Erja Tamminen)

1 Karolinska Institutet yttrande dnr 5594/11-019

2 Hardell et al.: Pooled analysis of two case-control studies…; Int. Arch. Occup. Environ Health, 2006

3 Collaborative research agreement between Karolinska Institute and IARC, KI dnr 2714/07-1

4 Hardell et al.: Pooled analysis of two case-control studies…; Int. Arch. Occup. Environ Health, 2006

5 Levis et al. Environmental Health 2011, 10:59 http://www.ehjournal.net/content/10/1/59


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.

Julkaistu

Koti lasten parhaaksi – panosta sähköympäristöön


Koti lasten parhaaksi – panosta sähköympäristöön

Sähköympäristömme on kokenut suuren mullistuksen aivan viimeisten vuosikymmenten aikana. Asuinympäristö on muuttunut ja kotien tekninen varustetaso on ennennäkemätön. Elektroniikka on tehnyt läpimurron arkeemme ja tullut jäädäkseen. Tiedämme kuitenkin vasta vähän uuden teknologian vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin.


Viranomaiset ja lääkärijärjestöt monissa maissa korostavat varovaisuusperiaatetta. Koteja on perinteisesti suojattu esimerkiksi melulta ja sään vaihteluilta – kylmältä ja kuumalta. Miksi emme suojaisi niitä myös sähkömagneettisilta kentiltä? Pienillä tärkeillä valinnoilla voimme vaimentaa sekä kodin ulkopuolelta tulevia sähkömagneettisia aaltoja että kodin laitteiden tuottamia.

Lapsia voi haavoittuvuudessa rinnastaa vaikkapa herkimpiin elektronisiin laitteisiin. Laitteiden suojaus häiriösäteilyltä on jo kauan koettu tarpeelliseksi. Kun ympäristössä toimitaan herkimpien ehdoilla, muutkin hyötyvät.

Maltilliseen suhtautumiseen ja suunnitteluun on aihetta, sillä Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC (International Agency for Research on Cancer) on vuonna 2002 luokitellut pientaajuiset magneettikentät luokkaan 2B, eli mahdollisesti karsinogeeniseksi. Pitkäaikainen asuminen yli 0,4 µT magneettikentässä saattaa aiheuttaa leukemiaa lapsille.

Vastaavasti IARC luokitteli keväällä 2011 radiotaajuiset sähkömagneettiset kentät (30 kHz -300 GHz) luokkaan 2B, ”Mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”. The Lancet Oncology-tiedelehti uutisoi WHO-päätöksen korostaen lasten erityistä herkkyyttä. Infrastruktuuri lasten ehdoilla olisikin perusteltua.

Kaikki lähtee sähköympäristöstä

Lapsiperheiden olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota asuinympäristöön. Koteja, kouluja tai päiväkoteja ei pitäisi rakentaa muuntamoiden, suurjännitelinjojen tai voimakkaiden radio- ja TV-linkkien läheisyyteen. Nykyisin on myrskytuhojen yhteydessä keskusteltu paljon suurjännitelinjojen kaapeloinnista. Terveysnäkökohtien valossa etenkin lapsiperheet hyötyisivät tästä.

Mitä tulee radiotaajuiseen sähkömagneettiseen altistukseen, kodeissa ja kouluissa olisi suositeltavinta hyödyntää rakenteilla olevaa valokuitua. Sen avulla kyettäisiin hoitamaan laajakaistaliikenne, puhelinliikenne ja televisiolähetykset. Valokuitu on interaktiivinen, nopea ja sen tiedonsiirtokapasiteetti on merkittävä. Olemme siis suurten mahdollisuuksien äärellä, miksi emme hyödyntäisi niitä?

Materiaalit suojaksi

Valtaosa suomalaiskodeista on puutaloja, jotka läpäisevät sähkömagneettisia kenttiä herkästi. Lekaharkko, betoni, savi ja täystiili antavat jo paremman suojan esimerkiksi ulkopuolisia radiotaajuuksia vastaan. Myös kodin sijainti on tärkeä. Mäen päälle rakennettuun taloon säteilyä kohdistuu usein enemmän johtuen radiolinkkien ja mastojen sijoittelusta korkeille paikoille. Usein tasamaalla metsän katveessa kenttävoimakkuudet ovat alhaisemmat.

Mikäli kotisi lähelle ilmestyy matkapuhelinmasto tai naapuri hankkii langattoman laajakaistan, on niiden tuottamaa säteilyä mahdollista vaimentaa tarkoitukseen soveltuvilla maaleilla, verkoilla, tapeteilla tai kankailla. Erityisesti unenaikaisen altistuksen välttämiseksi voi rakentaa vuoteen ympärille baldakiinin eli vuodesuojan säteilyltä suojaavasta erityisvalmisteisesta kankaasta. Kangas sisältää hopeoituja kuparilankoja, jotka absorboivat säteilyä. Kangas vaimentaa radiotaajuudet noin kahdenteenkymmenenteen osaan lähtötasosta. Kangasta voi käyttää myös ikkunaverhoina.

Ikkunalasi läpäisee radiotaajuista säteilyä tehokkaasti.

Panosta sähköjärjestelmään ja suunnitteluun

Sähkösuunnittelussa on jo hyvä huomioida, ettei lastenhuonetta tai makuuhuoneita sijoiteta lähelle talon sähköpääkeskusta eikä sähkötaulua makuuhuoneen välittömään läheisyyteen. Tällaisiin ratkaisuihin vielä törmää.

Sijainti on tärkeä sikälikin, että sähköyhtiöt asentavat parhaillaan etäluettavia sähkömittareita, joista osa toimii langattomasti. Tällainen lähetin olisi suotavaa sijoittaa kodin ulkopuolelle. Mikäli sähkömittarivalintoihin voi vaikuttaa, kaapeloitu vaihtoehto on langattomampaa suositeltavampi.

Kodin sähköjärjestelmän ja suunnittelun avulla voidaan luoda häiriötön ja puhdas sähköjärjestelmä. Sähköjärjestelmän puhtautta voidaankin mitata sekä sähköisten että kemiallisten kriteerien avulla. Putkitus- ja rasiajärjestelmä ProtecSystems on asennettu Ruotsissa moniin koteihin, kouluihin ja sairaaloissa käytetään tätä järjestelmää, joka vähentää merkittävästi sähkökenttien muodostumista. Putkituksessa on käytetty eristävää, sähköä johtavaa muovia. Se ei myöskään sisällä kemiallisesti haitallisia päästöjä, mikä paloturvallisuuttakin ajatellen on tärkeätä, ettei tulipalon syttyessä vapautuisi huoneilmaan haitallisia halogeeneja. Järjestelmä vaatii ensiluokkaista maadoitusta, joka kruunaa suojauksen.

ProtecSystems on mainio tapa suojata myös kodin herkkiä elektronisia laitteita. Suojaputkitus vaimentaa kenttävoimakkuuksia ja laitehäiriöitä.

Magneettikentät, joiden suojaaminen on sähkökenttiä vaativampaa, eliminoituvat, kun suojaputkituksessa olevat sähkön syöttö- ja paluujohdin asennetaan kulkemaan kierteisesti. Näin kentät kumoavat toisensa.

Kiinteistöjen sähkö-, vesi- ja viemärijärjestelmien putkistot ovat laajamittaisesti tulossa peruskorjausikään kaikkialla Suomessa. Putkiremonteissa olisi huomioitava erityisesti se, että maadoitus ei saa päästä samalla heikkenemään. Magneettikenttiä muodostavia sähköjärjestelmästä karkaavia harhavirtoja ei saa päästää syntymään hallitsemattomiin paikkoihin esimerkiksi siten, että aiemmin maadoitusreittinä käytetty järjestelmä vaihdetaan materiaaliltaan sähköä johtamattomaan. Myös vanha huono maadoitus ja johtava putkisto ovat harhavirtoja ja magneettikenttiä synnyttäviä.

Rele makuuhuoneeseen

Jotta lasten makuuhuoneen seinärakenteissa kulkevissa sähköjärjestelmissä ei olisi lainkaan jännitettä, olisi sähkötauluun hyvä hankkia rele vartioimaan unta, jottei sähköverkon häiriöt kuormita nukkujaa öiseen aikaan. Makuuhuoneen sähköverkosta katkeaa releen ansiosta vaihtovirtajännite heti kun viimeinenkin yölamppu on sammutettu. Mikäli haluat yöllä käydä vaikkapa jääkaapilla ja sytytät yölampun, jännite palaa hetkessä verkkoon. Laitteen toiminta perustuu siihen, että se syöttää sähköverkkoon vain pienen tasavirtajännitteen mahdollista sähkön tarvetta kontrolloidakseen. Luonnollisesti vältämme kodeissa laitteita, jotka tuottavat häiriöpiikkejä eli transientteja sähköverkkoon. Himmentimet, muuntajat ja loisteputket ovat kouluesimerkkejä näistä. Himmentimien tilalle on hyvä hankkia tavallinen katkaisija ja loisteputket voi vaihtaa turvallisempaan halogeenihehkulamppuun.

Silmä vierastaa loisteputkilamppujen tai energiasäästölamppujen keinotekoista välkettä. Ihmisellä on luontainen valon tarve ja silmä on luotu sopeutumaan luonnon valon vaikutuksille. Hehkulamppujen valon luonne on lähellä auringon spektriä. Valitettavasti hehkulamppudirektiivi poisti nämä ”luontaiset” valonlähteet kauppojen hyllyiltä. Tilalle saa vielä toistaiseksi halogeenihehkulamppuja.

Halogeenilamput ovat hehkulamppuja ja lähes häiriöttömiä, mikäli niiden virtalähde ei toimi hakkuriperiaatteella. Jos virtalähde toimii hakkuriperiaatteella, häiriökentät ovat huomattavasti suurempia. Halogeenivalaisimien tyypillinen asennustapa toisistaan etäällä olevien johtimien väliin synnyttää kohtalaisen suuria magneettikenttiä. Johtimet pitäisi asentaa siten, että ne ovat kierteisesti keskenään, jolloin magneettikentät kumoavat toisensa. Johtimet on lisäksi syytä maadoittaa kuten ekologisessa sähköjärjestelmässäkin.

Huomioi muutkin asumisen kriteerit.

Luonnollisesti sähkömagneettisen ympäristön ohella on huomioitava mahdolliset ympäristösaasteet, kosteusongelmat, rakennusmateriaalien päästöt, radon, melu ja liikenne. Luonto ja luonnonläheisyys ovat mittaamattomia lisäarvoja terveelliselle rakentamiselle ja lapsiperheiden asuinympäristöksi.

Vinkkejä lapsiperheille:

  • Säilyttäkää lankapuhelin
  • Sulkekaa kännykät yöksi
  • Valitkaa kiinteä laajakaistaratkaisu langattoman tilalle
  • Sulkekaa langaton laajakaista yöksi ja aina, kun ette käytä sitä.

Erja Tamminen

Tietokirjailija

Järvenpää


Asuinparatiisina sähkösuojattu koti
Saksassa syntyi jo 60-luvulla koulukunta nimeltä Rakennusbiologia, jonka perustajan Dr. Anton Schneiderin oppien kulmakivi on sähkömagneettisten kenttien minimoiminen rakentamisessa.
Luonnon sähkömagnetismi ja uusi teknologia
Ihminen on sen sijaan luonut ympärilleen keinotekoisen sähkömagneettisen ympäristön, joka haavoittaa luonnon heikkojen kenttien informaation varassa toimivia lajeja; lintuja ja mehiläisiä.
Kännykkätiede – pelissä rahat ja henki
”Altistaako runsas matkapuhelimenkäyttö kasvainriskille” on kysymys, joka edelleen odottaa lopullista vastausta.